maanantai 21. lokakuuta 2013

Twitterjoulu13Tre

En tiedä. Pitäisi löytää sanat tunteille, mitä tuli koettua lauantaina. Kuvitelkaa tilanne, että näet ensimmäistä kertaa yli viisikymmentä (ilmoittautuneita oli 58, jos satuolennot lasketaan mukaan) toisilleen verkossa vuosiakin twiittaillutta henkilöä kerralla.

Nyt jokainen nimimerkki sai kasvot, äänet, ilmeet ja eleet. Ilta oli melkoista tunteiden ryöpytystä. Halailua, vitsejä, nauruja, ilon hetkiä. Miljoona "Ai sä oot se L_inssi"-kommenttia. Ja vielä kerran halailua.

"Mä oon jo seurannut sua vuosia"

Minä lunttaan vaivihkaa rinnuksissa olevasta nimilapusta nimimerkin ja minullakin jokin hehkulamppu syttyi pään yläpuolella.


Kaikki lähti siitä, että piti saada @millamumille pikkujoulut. Jos meitä tulisi kymmenen ja menisimme alepubiin kaljoille. Vaimo kysyi minulta, voisinko hjelpata. Pitäisi pari flaijeria vääntää ja hoitaa tiedotuspuoli. Päivämäärä sen verran aikaiseksi, ettei ihmisillä ole oikeasti pikkujoulukiireitä.

No, eihän mulla arkisin muutakaan ole.


Homma sitten paisui. Syntyi Taskupikkujoulupukki. Levitettiin ilosanomaa Twitterin lisäksi, Google+:ssa ja Facebookissa. Plussasta tuli närkästynyt viestikin. Voisitko lopettaa tuon spämmäämisen Twitter-aktiivien sivuilla. Olkoon, hiljaisuus kuulukoon sille foorumille.

Minäkin kävin "Taskupikkareita" varten ostamassa Dressmannista kauluspaidan. Ja solmion. Ja kieltäydyin kohteliaasti kassalla lyömättömästä sukkatarjouksesta, ylivertaisesta boxeritarjouksesta sekä mielettömästä hansikastarjouksesta.

Pian meitä oli siis jo lähes 60. Ja se oli ehdoton maksimi. Enempää ei ravintolan tilaan mahdu. Ravintolakin oli ihmeissään meidän pikkujouluista. Aikaa ei annettu kuin yhdeksään. Ja epäilyksiä väkimäärän suhteen tuli kokoajan.

"Tuleeko aivan varmasti edes 30 henkilöä?"

Luulen, että ravintolan suhtautuminen Twitteriin muuttui sinä iltana merkittävästi.


Lauantaina olimme Suomi-twitterin lauantain kolmanneksi puhutuin puheenaihe Liigan ja Hifkin jälkeen. Sunnuntainakin olimme vielä viidenneksi puhutuin.

Viritimme tilaisuuteen Twitter-seinän, johon kansalaiset pääsivät kommentoimaan juttujamme paikasta riippumatta. Alkupuhe kesti ruhtinaaliset kahdeksan twiittiä ja ensimmäistä kertaa luimme perinteisen Taskupikkujouluevankeliumin L_inssin mukaan.

Saimme myös lahjoja. Ensimmäistä kertaa minäkin olin ravintolassa kaurahiutalepaketti kainalossa.

Lämmin kiitos kaikille! Moneen minä törmäsin. Moneen minä vielä törmään. Ensimmäinen kerta voi olla vain kerran. Ensimmäinen kerta oli nyt.

Tunnelmapaloja jatkoilta.

1 kommentti:

  1. Sun G + jaot selkeytti informaation kulkua ja oli todella hyvä tuki siihen mitä liikkui tapahtumasta Twitterissä, älä välitä valittajoista, et ole heitä pakottanut sua seuramaan!

    VastaaPoista