tiistai 24. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 24/24: Joulupukki

Jouluaatto. Ja joulukalenterista sain avata tavanomaista suuremman luukun. Isompi pala pahaa joulukalenterisuklaata. Sieltähän tietysti tuli ruma joulupukki. Olisihan tämä pitänyt arvata. Nyt on joulukalenteri tuhottu, saanut energiaa 2216 kJ, proteiinia 6,2 g, hiilihydraatteja 58,4 g ja rasvaa 29,6 g.

Luukku 24 Joulupukki

Tänään voisin jakaa muutaman joulumuiston teidän kanssanne.

Joku joulu sitten, kun lapset olivat paljon pienempiä, poitsu sai joululahjaksi ison Lego-linnan. Siis sellaisen, jonka piilottaminen huoneistoon vaatii huomattavaa mielikuvitusta sekä kuvitteellisia maastoverhoilun opintoja. Tietysti emme olleet sitä ostaneet normaalihintaan. Vaan usein näitä vanhoja leluja saa hyvinkin halvalla, kun jaksaa penkoa löytölaareja. Muutoksina on luultavasti ritareiden kilpien tunnusten vaihtuminen tai jotain vastaavaa. Mutta sinä jouluna poitsu sai oikein ison paketin. Joulupukki oli käynyt aidon kiinalaisen tekokuusen alla ulostamassa lahjansa ja oli lahjojen avaamisen vuoro. Pojan kommentit, kun oli saanut Legopakettinsa auki:

Siis, waude! Linna. Tän ohjeellinen vähittäismyyntihinta on 149 euroa!!!! Iskä ja äiti? Miten teillä on ollut ikinä varaa ostaa tälläistä???

Toinen joulumuistoni liittyy taas joululahjojen avaamisen jälkeisiin aikoihin. Joulupukki oli taas käynyt meillä, kun me olimme taloyhtiön saunavuorolla saunomassa. Lahjat oli avattu ja alkuvöyhötysten jälkeen oli ruettu leikkimään uusilla leluilla. Hymyilytti, kun kuuntelin, mitä lapset tekivät leikkiessään poitsun huoneessa uusilla leluillaan.

Tyttö lauloi:

“Kiitos Sulle, Jeesuksemme, kallis vapahtajamme…”

Poika keskeytti:

“Ootko varma, onko se kallis vapahtaja?”

Tyttö:

“Ööh… En… Voisko se olla kaunis vapahtaja?”

Poika & Tyttö:

“Kiitos Sulle, Jeesuksemme, kaunis vapahtajamme…”

Yhtenä jouluna taas minä sain sukkia paljon lahjaksi. Se oli the Sukkajoulu. Rupesin miettimään heti, onko tässä jokin vihje minulle. Onko minun varpaani sellaiset, jotka pitäisi peittää tennissukkiin? Häiritsevätkö ukkovarpaasta törröttävät varvaskarvat muita ihmisiä? Onko minun kynsissäni jo sieni? Tarvitsenko Lamisiliä? Olenko muistanut rassata tarpeeksi usein varpaanvälejäni? Onko minun sukkani itsestään syttyvässä kunnossa? Kuinka monta varvasta saa sukan reiästä kurkistaa? Saanko tähän ikinä vastausta?

Jouluaaton traditioihin kuuluu myös rumimman joulukortin valitseminen. Tänä jouluna se on nyt tosi tiukka skaba.

Meillä oli joskus myös go-go-hamsters-joulu. Muistatteko vielä ne patterilla liikkuvat, vinkuvat karvalelut? Tuo hamsteri olikin sinä jouluna yksi ykköslahja molemmille lapsille. Se juoksee ja vikisee ja menee liukumäessä ja on pallon sisällä… Elikkä patterilelu helvetistä. Näin aikuisten hermoja ajatellen. Mutta juuri tuo Go-Go-Hamsteri teki joulusta niin perinnejoulun kuin olla ja voi… Nimittäin pojalla hajosi oma hamsteri vajaassa vuorokaudessa. Niinpä mä sain heti joulun jälkeen mennä valittamaan hassuun lelukauppaan, missä R-kirjain on siististi väärinpäin heti kun se aukenee… Ja tytön hamsteri taas takertui likan hiuksiin todella kivuliaasti, jolloin tarvitsimme jo saksiakin avuksi. Unohtumaton herätys sinä vuonna joulupäivän aamuna siis, kun likka tulee huutaen meidän luo hamsterin vauhtipyörä takertuneena hiuksiin. Älkää vaan kyselkö, miten tämä on mahdollista, kun sitä ei mekään tiedetä. Asioita vaan tapahtuu.

Mutta oikein mukavaa joulua kaikille lukijoilleni ja lukemaan oppiville.

 Hyvää joulua

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 23/24: Joulukuusi

Aatonaatto. Kestävyysvajekalenterin toiseksi viimeinen luukku. Saksalainen 60 sentin suklaakalenteri on pian nautittu. Huomenna odottaa vielä huomattavasti muita suurempi luukku avaamista. Tämähän käy siis vallan jännäksi.

Luukku 23: Joulukuusi

Joulukuusi. Luukusta tupsahti joulukuusi. No se jos mikä kuuluu jouluun. Tosin meikäläisillä on nyt aito kiinalainen jalokuusi aidontuntuisilla varisevilla tekonaulasilla. Aidon kuusen tuoksu siis puuttuu. Samoin ne Kymmenettuhannet ötökät, mitä aidosta kuusesta leviää huusholliin. Samoin homeitiöt voivat aiheuttaa niiskutusta ja kutiamista, jollei jouluiset loiseläimet sitä tee.

Yhdysvalloissa on kirjattu kolmen viime vuoden aikana yli 17000 joulukuusen koristelu onnettomuutta. Näistä 43% oli pudonnut tikkailta. Miehet loukkaantuivat joulukuusen koristelu-onnettomuuksissa 40% naisia todennäköisemmin. Joulukuuseen liittyy myös jonkinlainen tulipaloriski. Noin 240 tulipalossa vuosina 2005-2009 USA:ssa oli syynä juuri joulukuusi.

Nyt kun päästiin joulun pimeälle puolelle, niin jatketaan samalla teemalla. Mainioilla Tunturisuden joulusivuilla on muutes lueteltu suomalaisia joulukirkko-onnettomuuksia. Joulukirkko on kuulunut suomalaiseen jouluperinteeseen pitkään. Pimeään, kynttilöin koristeltuihin kirkkoihin ahtautui melkein koko kylä ja olivat melkoisia ansoja paniikin tullessa. Tunturisuden sivuilla on lueteltu pahimmat:

  • Sortavalan kirkko, joulu 1843
    • Yksi kynttilöistä tipahti lankkupinon ja seinän väliin. Tulipaloa ei tullut, mutta paniikki seurasi täpötäydessä joulukirkossa, kun joku huusi “KIRKKO ON TULESSA!!!”. Pakokauhussa kuoli 54 ihmistä.
  • Lammin kirkon häsyjoulu 1813
    • Lammillakaan ei ollut kyse tulipalosta, vaan Heta Mikontyttären kynttilä oli tipahtanut lattian alle ja sieltä kajastanut valo aiheutti täydellisen paniikin. “TULI ON VALLOILLAAN LEHTEREILLÄ!” Kymmenen ihmistä kuoli häsyjoulussa.
  • Kokemäen kirkkorymyli, joulu 1882
    • Kirkkoon oli ahtautunut humalaisia, jotka halusivat nähdä, mitä tapahtuu, kun huusivat “KIRKKO PALLAA! ALTTARI PUTTOO!!! KIVIMUURI KAATUU!!!”  Kolme kuoli. Humalaiset nuoret miehet tuomittiin muutaman vuoden vankeusrangaistuksiin.
  • Kuopion kirkon rytyjoulu 1760
    • Kirkkoon oli sulloutunut täyteen väkeä. Jo ennen täydellistä panikointia oli väentungos tallannut kuoliaiksi Riitta Hyvärittären molemmat lapset. Toista (11 kk) hän oli imettämässä ja toinen (3 v.) oli anopin helmoissa. Pian oli täysi kaaos ja väkijoukko luuli kirkossa olevan tulipalon. “JO KIRCKO PALA!” Yhteensä 14 kuollutta.
  • Juvan kirkon jyryjoulu 1829
    • Lehtereiltä kuului jotain kolinaa ja yksi seurakuntalainen tulkitsi ilmeisemmin äänen väärin ja huusi täpötäydessä kirkossa huudon “TULI ON IRTI!!!” Tämä aiheutti jälleen sekasorron, jossa kuoli 15 välittömästi ja yksi vielä myöhemmin saamiinsa vammoihin. Kaikki Juvalla kuolleet olivat nuoria tyttöjä, iältään 12-23 -vuotiaita.

Nyt on sitten hauska hakea aito kuusi, koristella se tikkailta käsin ja mennä vielä täpötäyteen joulukirkkoon.

Tässä joulun alla on hyvä opetella, kuinka joulua toivotetaan naapurimaiden kielillä ja esimerkkinä on myös suomalaisen suositun viikkolehden toivotus, joka ei ole tällä kertaa poimittu Jyviä ja akanoita-palstalta. Lehden nimi on muutettu, jotta sen tunnistaminen on tehty vaikeaksi.

Suomi: Hyvää joulua!

Ruotsi: God Jul!

Norja: God jul!

Tanska: Glædelig jul!

Venäjä: с Рождеством!

Viro: Häid jõule!

Somen kuvalehti: Niin tai näin, get the fuck out of my timeline. Ja sama suomeksi!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 22/24: Enkeli

 

Joulukuun 22. päivä. Jouluaatonaatonaatto. Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa kutsutaan pesäpäiviksi. Tänään on myös 4. adventtisunnuntai. Neljäs kynttilä symboloi rakkautta.

Luukku 22: Enkeli

 

Tämänkertainen luukku. Sieltä tuleekin harvinaisen rumasti piirretty enkeli. Kuva näyttäisi siltä, että se on jälkeenpäin tehty ja on ihan eri sarjaa kuin muut luukkukuvat. Mietinkin, että mikäköhän kuva on ollut alunperin tällä paikalla. Oliskohan Pohjois-Korean setämies häivytetty pikaisesti luukusta pois vai onko tämä osa jotain suurempaa suunnitelmaa?

Mutta tällä kertaa kalenterimme tarjoaa suomalaisen joulun ABC:n. Opas heille, joille joulu on aina ollut hieman vieras ja tuntematon asia. Jouluun kuusuu lähinnä ylensyömistä, piereskelyä ja happovaivoja…

 

Suomalaisen joulunvieton ABC

Alko

Kun Suomessa informoidaan juhlapyhien aiheuttamista aikataulumuutoksista tai aukioloaikamuutoksista, niin listan ensimmäisenä komeilee yleensä Alkon aukioloajat. Jouluaatonaattona se on muutes klo 9-20. Pitkät pyhät perheen kanssa, alkoholi ja juhlapyhäaggressiivisuus kuuluvat suomalaiseen juhlaperinteeseen.

Burana

Joulun yllättävä pelastaja. Myös Rennie kuuluu samaan sarjaan. Ne ovat muuten yleensä loppu, kun tarvitset niitä. Jouluisin näiden metsästys on jännää puuhaa.

Celsius

Onko joulu valkea vai musta? Joka vuosi puhuttaa. Suomalaisilla on mielikuva lapsuuden jouluista. Silloin lunta oli Näsinneulan kärkeen asti ja pakkasta oli niin, että virtsasuihkukin jäätyi koulumatkalla, kun hätä yllätti pitkällä koulumatkalla. Tänä vuonna on musta joulu Tampereella. Vesi ropisee ikkunalaudoille eikä ulos tee mieli ollenkaan.

Dödö

Se hetki nuoruudesta, kun lahjoina ei olekaan leluja tai pelejä, vaan partakone ja dödöpaketti. Lapsuuden loppu. Tulee liian pian.

Evankeliumi

Tänä jouluna luemme taskupikkujouluevankeliumia, mikä sai ensi-iltansa taskupikkujouluissa Tampereella. (Klikkaa isommaksi ja herkisty pyhän sanan edessä.)

 Evankeliumi

Fiikus

Äffään en keksinyt muutakaan. :D Joulukukkia on yleensä aika vähän. Enkä oikein tiedä miksi. Niitä on vain vähän. Kuusikin on mallia teko. Maksanut jo itsensä hyvin takaisin. Mutta neulasten varisemisongelmaan ei tekokuusikaan tuonut ratkaisu. Okei, meillä ei nyt kuusi varista neulasia, vaan tekokuusi tekoneulasia.

Glögi

Glögistä tykätään. Vähän tulee joka joulu arvioitua väärin glöginkulutus, niinpä tässä on välillä juotu vappuglögiä, pääsiäisglögiä, juhannusglögiä, uusivuosiglögiä, loppiaisglögiä, laskiaisglögiä, naistenpäiväglögiä…

Harppi

Ehdottomasti hämmentävin joululahjani ikinä. Tai olihan tän vuoden twitterpikkujoulujen hiutalesäkkikin lähes samaa tasoa. H-kirjaimella se hiutalesäkkikin alkaa. Mutta harpin sain joskus äidiltäni. Mä yleensä jouduin itse paketoimaan lahjat, jotka hän oli mullekin ostanut joululahjaksi. Eli mistään jouluyllätyksistä voinut sanoa, kun näin lahjani aatonaattona kun paketoin niitä. Mutta yhden mulle ostetun lahjan hän halusi itse paketoida, kun se on niin erityinen. En saanut sitä nähdäkään etukäteen. Jopa minunkin mielenkiinto heräsi. No, tuli jouluaatto ja sain sitten tämän spesiaalilahjan. Ja sieltä sitten tuli… harppi.

Ilmavaivat

Jouluisin tulee kiinnitettyä erinäisiin eritteisiin. Johtunee siitä ylensyömisen määrästä ja vatsalle jännittävistä comboista lanttulaatikko-ruisleipä-piimä aiheuttaa kyllä sellaisen alkuräjähdyksen. Varsinaista pimeää ainetta. Jouluisin voisikin miettiä jouluruokailijoiden suolistokaasujen talteenottoa. Suomeen tarvittaisiin, joku suolikaasujen talteenottojärjestelmä. Pantilliset pierettävät ruuat. Lidlissä voisikin olla pullopanttikoneen vieressä kaasun talteenottoistuin. Säälittää vain henkilökunta, jos pärähtää kuulutus: “Kaasun talteenottojärjestelmälle lisää henkilökuntaa, kiitos. Esimiestä kaivataan tukkeutuneessa järjestelmässä, kiitos.”

Joulu-alkuiset sanat

Tavallisiin asioihin saadaan lisähintaa ja glamouria, kun laitetaan sanan eteen sana”joulu”, kuten joulusauna, jouluruoka, joululahja, joulukuusi, joulumieli, joulukalenteri, joulupukki, joululiikenne… Tavaraan tai palveluun voi laittaa helposti 20% lisää hintaa, kun laitat tuon taikasanan eteen.

Kinkku

Kinkkuhan kuuluu joulupöytään, mutta meidän perheessä on ruettu suosimaan valmiiksi siivutettuja kinkkuja pienessä pakkauksessa. Yllättävän kätevää silloin, kun ei halua syödä viikkotolkulla ruokia, joihin on piilotettu kinkkua eri muodoissa.

Lumiukko

Lumiukko kuuluu jostain syystä myöskin suomalaiseen jouluun. Meidän lapset eivät tuosta tykkää. Nyt sen jatko-osakin esitetään heti perään. Se on kuin Lumiukko esitetään uudestaan mutta pojan tilalla koira. Toivottavasti tälle ei keksitä jatko-osaa. Omaan lapsuuden jouluun Lumiukko tietysti kuuluu ja myöskin kaikki itäblokkien piirretyt ja vaha-animaatiot. Ne oli vaan niin hyviä. Varmaan johtui siitäkin, ettei piirrettyjä paljon esitetty telkkarissa. Pätkis oli tietysti poikkeus.

Maksa- ja makaronilaatikko

Kaksi laatikkoa, jotka EIVÄT kuulu joulupöytään. Mielestäni niiden sijoittelu pöytään pitäisi kriminalisoida. Kuristushuonetta. Ainakin. Tai kiinalaista kidutusta.

Närästys

Voi kuinka isi syö… isiltä loppuu vyö… Joo kun ikää on tullut mittariin enemmän, niin vanhenevaan temppeliini on tullut vieraaksi uusia ystäviä, kuten herra Närästys. Hän valitettavasti saapuu silloin, kun olet syönyt aikaisemman elämäsi herkkuruokia.

Omena

Ala-asteen joulupussista löytyi mm. omppu. Joulupussi kädessä sitä ihmeteltiin toka luokalta alkaneita numeroarvosteluja. Vuosi vuodelta koulun joulupussi kuihtui. Mutta omena taisi siellä aina olla.

Pukki

J-kirjain oli jo mennyt, niinpä joulupukki ympättiin P-kirjaimeen. Meidän perheessä pukki käy aina, kun me ollaan taloyhtiön saunassa. Joka kerta. Viime jouluna pukin tulosta oli jalanjäljet todisteena. Mitähän nyt tänä jouluna…

Quuppa

Jotta suomalainen joulu ei oli aivan Q:ton, tarvitaan silloin Dingon alkuperäistä rumpalia. Monien ristikoiden ja kirjainpelien pelastaja.

Roskat

Kun lahjat on avattu, niin olohuoneessa on melkoinen käärepaperikerros. Joka joulu käy mielessä, että vähempikin riittäisi.

Sauna

Jouluisin käymme taloyhtiön kuppasessa saunassa. Puitteet ovat hirveät, mutta lapsille se on tärkeä juttu. He aloittavat hyvissä ajoin kyselemään, että varataankohan tänäkin jouluna sauna. Lasten mieliin ei jää se tavarapaljous, mitä he repivät käärepapereista esiin, vaan usein hyvin yksinkertaiset ja itsestäni jopa vähäpätöiset asiat. Tämä kannattaa muistaa. Kuitenkin nämä lapsuuden muistot ovat niitä, jotka kantavat pitkälle aikuisuuteen.

Tytinä

Tytinä l. alatoopi. Kuuluu joulupöytään. Ehdottomasti. Katso myös kohta “Närästys”.

Ulkoruokinta

Monessa perheessä tänäkin jouluna moni isä joutuu ulkoruokintaan. Talitinttien siemenpallot ovat hyvin proteiinipitoisia ja ravitsevaa myös ylipainoiselle ulkoruokintaan joutuneelle. Varoituksen sana: älä kiipeä lintulaudalle. Se ei kestä.

Varpusparvi

Tänä jouluna on Varpusparvi tuonut joulumieltä niille, joilla ei ole ollut varaa ostaa Lidlistä 60 sentin suklaakalenteria.

WC

Aina varattu. Paikka, jossa purkautuu jouluahmiminen, jouluähky ja jouluylensyönti.

Xylofoni

Joillakin tuttavilla on taipumus aiheuttaa ikävä joulu ostamalla soittimia lahjoiksi. Ajatuksena ehkä mikrosekunnin ajan kannattava ja lapsen kulttuurikasvatuksen kannalta merkityksellinen, mutta lahjan avaamisesta vartin päästä kyseinen soitin katoaa salaperäisesti. Selitykseksi voi tarjota tonttuja, jotka vievät rikkonaisen lelun takaisen Korvatunturille, jossa ne poistattavat Xylofonista raudat ja lyöntikapulat. Hammasystävällinen lyömäsoitin on muuten Xylifoni. Voitten tunkea Xylofonin kapulat tämän vitsin kertojalle takapuoleen pallopää edellä.

Yrjö

Jouluisin voi olla vatsatautiepidemiakin perheessä. Laukaassa meillä oli joskus tämänmoinen joulu. Joulu meni yrjötessä ja nukkuessa. Vatsahapokasta, sanoisin.

Z

Aaton mukavin hetki, kun lapset saadaan vetämään jo Zetaa.

Åbo

Suomen Åbo julistaa joulurauhan Brinkkalan talon partsilta. Koko Suomi saa kuunnella joulurahan rikkomisesta säädetyt rangaistukset ja varoitukset ja ne ovat meistä jouluperinnettä. Joulurauhanjulistus kuuluu suomalaiseen jouluun. Tampereella joulurauha julistetaan tänään. Mutta sitä ei televisioida. Mutta ei siellä soiteta Porilaisten marssiakaan.

ÄLÄÄÄÄ!

Se hetki, jolloin lapset käyvät toistensa hermoille. Silloin huoneesta kuuluu: ÄLÄÄÄÄÄÄÄÄ! Haaveilen älättömästä joulusta.

Ölynen

Kun jouluaatto on ohi ja minä olen kasannut ziljoonat leegot sormet verillä, pelannut lautapelejä, pelannut pleikkapelejä, asentanut uusia pattereita leluihin, katsonut kaikkien lahjat, osallistunut jouluiseen joululahja-avaus hälinään, jossain vaiheessa Nukkumatti ja -Teppo tulevat meillekin ja taloon tulee hiljaisuus. Silloin alkaa minun joulu. Otan ölysen ja nautin hiljaisuudesta ja jouluradiosta kenties.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 21/24: Nalle

Hyvää päivää. Hyvää tuomaanpäivää. Tuomas se joulun tuo ja taluttaa tupaan asti. Tänään joulun valmistelujen pitäisi olla buenot. Wanhan kansan mukaan. Isoin homma tälle päivälle oli oluen maistelu. Syötiin ja juotiin. Oikea asuste tälle päivälle oli olla paitasillaan pirtin oljilla.

Mutta tänään meillä ei oltu paitasillaan. Ei vaikka oli tuomaanpäivä ja lauantai. Vaan kello oli jo puoli seitsemältä soimassa, kun oli lasten joulu… jouluvaelluksen (!) aika. Jo hetken luulin jo, ettei koululla ole mitään joulujuhlia. Mutta olipa kuin olikin. Mutta ne oli pihalla.

Kello kahdeksaksi koulun pihalle. Vuoden pimeimpänä päivänä. Lumet olivat jo kadonneet ajat sitten ja Tampereen keskustassa oli hurjat kolme astetta lämmintä. Vettä satoi sen verran, että otinpahan jouluisen Ikea-sateenvarjon autostani. Väri keltainen. Juuri ennen kuin lähdettiin, lapset muistivat, että toinen tarvitsi patterilla toimivaa kynttilää ja toinen taas tonttulakkia. Jos tätä tekstiä lukee joku opettaja tai opettajaksi pyrkivä, niin voisitteko ilmoitella tavaratarpeista vaikkapa Helmen (tai Wilman) kautta. Kun joka kerta on tämä sama juttu. Lapset muistavat asiat silloin kun kaikki kaupat ovat menneet sulki tai muuten vain liian myöhään. Onneksi kyseessä ei ollut mitään Jeesuksen seimen nikkarointia tai maailman suurimman olkipässin tuusaamista.

Okei. Lapset oli räjäytettävä hereille. Ja kevyehkön aamupalan jälkeen oli sitten käpyteltävä koululle päin. Lähdettiin koko perheen voimin. Tytöllä ja pojalla oli eri reitti tiedossa eri aikaan, niin meidän oli jakaannuttava taistelupareihin. Vaimo meni tytön kanssa ja minä lähdin pojan kanssa. Ja tämä kertoo siis minun jouluvaelluksestani.

Meidän oli kokoonnuttava lipputangon kohdalla. Ja kun kello lähestyi kahdeksaa, niin koulun piha alkoi olla aika täysi lapsista ja heidän vanhemmistaan. Alussa oli puheiden ja yhteislaulujen aika. Valitettavasti ämyrit olivat liian tehottomia sille väkimäärälle. Mutta itsekin tajusin laulaa, kun muutkin lauloivat Arkihuolesi kaikki heitä, Porsaita äidin oomme kaikki ja oli siellä muitakin joulukipaleita. Mutta yhteen putkeen ikään kuin potpurina.

Kun osa lähti jo liikenteeseen rasteille, niin saimmekin kuulla tutut joululaulut uudestaan kätevästi potpurina niille, jotka eivät kuulleet ensimmäisellä kertaa. Meidän ryhmän vuoro tuli, kun joululauluja alettiin laulelemaan vielä kolmannen kerran uudestaan. Siis kohti ensimmäistä rastia.

Enkelikuoro odottikin meitä laulaen meille yhden maailman vanhimmista joululauluista. Vuonna 129 Kuului laulu enkelten määrättiin laulettavaksi jouluyönä. Parissatuhannessa vuodessa kehitys oli kehittynyt niin paljon, että saimme kuulla Gloria in excelsis Deon ilman määräystä. Ja Tampereella tuomaanpäivänä.

Kuului laulu enkelten
kautta avaruuksien,
vuoret kertas kaiullaan
riemulaulun taivaisen.
Gloria in excelsis Deo!

Paimenet on ihmeissään:
Miksi riemulaulut nää?
Minkä sanoman nyt tuo
taivahinen laulu tää?
Gloria in excelsis Deo!

Käykää Betlehemihin!
Syntynyt on lapsonen.
Polvistukaa eessä sen,
eessä Herran Kristuksen!
Gloria in excelsis Deo!

Seuraava rasti olikin pienen kävelymatkan päässä. Tontut esittivät Tonttuaiheisia lauluja. Jälkeenpäin kuulin, että oma tyttönikin oli siellä yhtenä tontuista. Enpä huomannut/tajunnut. Keskityin niin soittamaan sormillani ja napsuttelemaan, jotta ne tontut tanssisivat. Taivallus jatkui. Koululaiset pitelivät niitä patterikynttilöitä käsissään. Tai ne oppilaat, jotka olivat muistaneet sanoa kotona hieman aikaisemmin. Jälleen oli vuorossa enkelikuoro. Ja kappale oli vuoden 129 hitti Gloria in excelsis Deo.

Kuului laulu enkelten
kautta avaruuksien

Lohduttavaa tässä tarpomisessa oli se, ettei vettä enää satanut. Sateenvarjo osoittautui hätävarjelun liioitteluksi. Tosin pipo ja tumput olisivat olleet kovaa valuuttaa. Ei joulujuhlissa ole huonoa kelejä ollenkaan. Asusteet voivat olla vain väärät. Ehkäpä olisi pitänyt olla kutsuissa maininta: “jouluinen sissitakki mukaan”. Eli jos ei joulumieltä Pyynikin pimeissä metsissä löydy, niin ehkäpä paleltumia tai vaikkapa yksi juoksuhautajalka.

Pyynikin metsissä näimme metsän eläimiä… taisipa siellä olla jouluisia varpusia, nalleja, oravia, pupuja ja taisipa siellä vilahtaa joulupukkikin… (Toivottavasti se oli joulupukki hämärän hyssyssä eikä aamutakkisillaan oleva paljastelijahemmo.) Kävelimme jäätyneellä polulla peläten kaatumista. Pimeä metsä, liukas polku ja kaupungin asentama “ei talvikunnossapitoa”-kyltti aiheutti pienen jännitysmomentin tällä korpivaellukselle. Kävelin yhden kuukkiluokkalaisen lapsen äidin kanssa. Hän tajusi olevansa väärässä ryhmässä. Mutta päättelimme heidänkin vaelluksensa olevan tämä pidempi.

Pienen pettymyksen koin, kun emme kääntyneetkään näkötornille munkkeja päin vaan toiseen suuntaan. Matkalle oli vaihteeksi ilmestynyt enkelikuoro. Kappalevalintana oli edellisiltä rasteilta tuttu…

Kuului laulu enkelten
kautta avaruuksien
 

Viimeinen rasti olikin koulun pihassa. Tiernapojat. Nauttiessani glögiä ja kun samalla poika meni joulupuurolle, niin ennätin nähdä tiernapojat ainakin kolmesti. Menin lopulta pojan luokkaan odottamaan todistusten jakoa. Kurkkasin samalla pojan pulpettiin. Järjestys oli samanmoinen kuin isällään tuon ikäisenä. Taiteellinen. Ja pojan todistuksessa oli rukseja. Keväällä kuulemma tulee jo numeroita. Tästä se alkaa lasten joululoma.

 Luukku 21: Nalle

Eli nyt olen hyvin sopivassa mielialassa availemaan tämän päivän luukkua. Vieläkin on vähän kylmä olotila aamun reippailun jäljiltä. Luukku 21 ja sieltä tuli Tuhti Karhunhali, joka poseeraa pökäl… eikun etäisesti joulukuusta muistuttavan hahmon vierellä. No kiva. Olisinpa jo talviunilla. Minäkin herättelin raukan 21:nnesta luukusta.

Tiedättekö muutes yhtään virolaista joululaulua?  Kilisee, kilisee kulkunen on alun perin virolainen joululaulu, jonka Leo Virkhaus sävelsi ja Julius Oengo sanoitti v. 1934 nimellä “Tiliseb tiliseb aisakell”.

Tiliseb, tiliseb aisakell,
lumi hell, lumi hell,
Tiliseb, tiliseb aisakell,
kiirgab mets ja hiilgab maa.

Mööduvad saanid, reed
piki teed, talvist teed,
üle soo ja karjamaa,
üle heinamaa.

Tiliseb, tiliseb aisakell…

Helgivad tuled eel,
talve teel, külateel,
rõõmsad pühad igal pool,
üle kogu maa.

Tiliseb, tiliseb aisakell…

perjantai 20. joulukuuta 2013

Varpusparven klassikot 5: Kuka saatana on vienyt mun joulumielen?

Varpusparven klassikkojen alle kerään mun vanhoja juttuja historian hämäristä. Eli ne ovat bloggauksia, joista on parasta ennen päiväys mennyt umpeen, mutta ovat itselle rakkaita. Punaisen hintalapun tekstejä.

Tämänkertainen teksti ilmestyi 7.12.2009. Tuntekaa minun senioriangstini!

Veronpalautusrahat ovat tilillä. Nyt siis pitäisi olla joulumieltä. Ainakin sen verran löytyi, että laadukkaan jaappanilaisen sitimaasturin Aamulypsyn tilalle viritin jouluradion päälle. Tosin nyt kun jouluradiota olen kuunnellut, niin sieltähän tietysti tulee myös mun vihaamia joulupotpureita, jotka on suunniteltu keskittymishäiriöisille joululaulujenystäville. Vituttaa vaan tällaista hidasta äijää tuollaiset biisit. Sieltä tulee myös näitä a cappella – biisejä… Elikä joululauluja, jotka esitetään ilman soittimia. Tai soittimena on vain ihmisäänet. Siis kuka helvetti on keksinyt nää rajattomat sun muut. Ärsyttää vaan. Kun tavallisessa bändissä basisti on se tyhmin kaveri, josta kerrotaan vitsejä ja jota tökitään kepeillä. Niin onkohan a cappella- yhtyeissä bassoäänen tuottavat henkilö sitten tämä “luuseri”. Ainakin se on yleensä bändin huvittavimman näköinen kaveri, joka saattaa kertoa keikkabussissa ne hävyttömimmät vitsit. Ärsy ärsy ärsy.

Kävin nyt lauantaina kaupungilla sitten “shoppailemassa”. Ehkä vähän kattomassa joulua. Mutta olin unohtanut aivan täysin sivistyneen pallonpuoliskon elämän realiteetit. Nimittäin, jos ihmiset ovat perjantaina saaneet paljon rahaa verottajalta siitä hyvästä, että ovat maksaneet joskus liikaa veroa eivätkä ole tajunneet korjata ajoissa tätä virhettä, niin tottakait nämä sivistyneet oliot ovat nyt hetimiten tuhlaamassa niitä rahojaan. Ja sankoin joukoin. Ei kiva. Siinä sitten minä sain kokoajan väistää vyöryvää lastenvaunuarmeijaa. Odotan sitä aikaa pelolla, kun äideille, joiden ainoa ajatus on “Meidän vauvalle kelpaa vain ja ainoastaan paras”, aletaan tyrkyttämään trendikuosi-Teutonioihinsa karjapuskureita, joilla ne voi jyrätä lomautetut inssit allensa.

Lastenvaunuarmeijoita pahempi asia on tietysti nämä rollaattorimammat, jotka tukkivat sitten sen lopun tilan, mikä on jäänyt Teutonioiden ulottumattomiin. Nämä yleensä tupsahtaa silloin, kun eläkkeet ovat ropisseet tilille, mutta näemmä myös veronpalautusten aikoihin. Usein nämä köpöttelevät edessä niin, ettei oikein tiedä ohittaisko tuon matelevan muumion vasemmalta vaiko oikealta. Ja sitten taustapeilistä pitää yrittää vilkaista, ettei sieltä Teutonia tule kauheata vauhtia tuplavaunuisena takaa. Ehkä vieläpä kaksi sellaista rinnakkain. Teutonia-vauvojen äitien puhuessa samalla aristelevista nänneistään. Suojatien ylittäminen on tietysti oma lukunsa. Perkules!

Ja kun lisää siihen torilla soittavan Inka-intiaanien panhuilu-esityksen suoraan Andeilta, niin sitä sitten kiirehtii suoraa päätä Liideliin ja ostaa vain halpaa kaljaa.

En tiedä. Jotenkin ärsyttää koko joulu. Olis jo ohi. No jouluna nyt on meidän perheen kukkaron nyörit äärimmäisen tiukoilla. Eli esim. kortteja ei lähetetä kuin aivan lähipiirille ja lahjustelu myös sitten mahdollisimman pienin miestappioin.

Mutta näin lamajouluna on syytä muistaa muutamia jouluun liittyviä perusasioita, joiden epäilen monilta hukkuneen kaiken hössötyksen keskellä. Aloitetaan joulukortista. Siihen liittyy muutama kirjoittamaton sääntö.

Ensinnäkin. Älä koskaan lähetä Tiimarin joulukorttia. Jos sulla on vaihtoehtoina, että laitampa Tiimarin joulukortin kaverille tai sitten empäs laitakaan sille mitään tänä jouluna. Niin jätä laittamatta. Sillä minusta nämä kaksi asiaa on synonyymit. Tiimarin joulukortit ovat halpoja. Ja niissä lukee painettuna Tiimari. Se ei auta yhtään, jos sä sijoitat joulupostimerkin Tiimarin logon päälle. Se kyllä huomataan. Samoin jos yrität tussata logon pieneksi möykyksi, niin se vasta järkkyä onkin. Tiimarin joulukortti kertoo sinusta kaverille, että olet nuuka ja et halua oikeasti muistaa ystävääsi, mutta sinut on pakotettu tähän. Luultavasti jos jätät lähettämättä kortin, niin sitä ei edes mitenkään noteerata.

Toiseksi. Itsetehdyt kortit eivät ole söpöjä. Ne on hirveitä. Vastaanottaja luulee, että lähettäjän lapset on sen tehnyt, mutta ei se niin ole. Kuitenkin sen on väsännyt tarhan täti tai lapsen äiti paniikissa, kun lapsi ei ole piirtänyt kuin yhden suhrun ja väittää sen olevan Firox. Itsetehdyn kortin lähettäjä haluaa viestittää ystävälle, että lapsesi ovat hienomotorisesti lahjattomat ja tarhan täti toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

Kolmanneksi. Valokuvakortit. Ne vasta kauheita onkin. On se mukavaa jonkun yksin eläjänkin kiinnittää kaapin oveen miljoona hiippalakkisen vauvan kuvaa. Tai lasten kuvaa. Tai lemmikkien. Kortin lähettäjä haluaa viestittää: Että meidän perhe on onnellisempi kuin kenenkään muun ja meillä oli varaa teetättää omista kuvista joulukortteja. Näiden korttien lähettäjillä on vielä parisängyn yläpuolella hääkuva. Ja katossa vielä suuret omat kuvat, jotka näkyvät rakastellessa. Lemmikkien kuvan lähettäjä viestittää kortilla, että vastaanottaja on kahden täyden Hauska-pussin arvoinen.

Neljänneksi. Yritykset usein ilmoittavat, että joulukorttivarat on käytetty hyväntekeväisyyteen. Ja vitut on. Ne on mennyt lyhentämättömänä yritysjohdon hotellikustannuksiin. Jollakin se on pornokanavan tilaaminen ja minibaarin tyhjentäminen katettava.

Entäs sitten joululahjat? Niissä on myös paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Mainitsen nyt niistä muutaman.

Jos esimerkiksi ostat jonkun näistä lahjoista: MMM 2010, Guinnessin Suuri ennätystenkirja, Uusin Paasilinna, Aku Ankan vuosikertakirjan… Niin nämä ovat kuluneita lahjaideoita. Eli lahjan saajasta on ai-van sama saako tämä sen vai eikö. Eli jos joku saa jonkun noista, niin se on ihan sama, ettei se saisi yhtään lahjaa. Kertoo vaan lahjan ostajan mielikuvituksen puutteesta ja yhdentekevästä tunteesta lahjansaajaa kohtaan.

Entäs konvehtirasia? Jos sen saa nainen, niin mies luultavasti on ostanut sen sitä varten, että nainen lihoaisi siihen kuntoon, ettei kukaan muu mies haluaisi panna naista.

Kuntosalin lahjakortti? Sama asia kuin sanottaisiin suoraan, että olet liian lihava. Tee asialle jotain.

Hajuvedet/tuoksut? Sinulla on paha hikiongelma. Tai haiset silakkarekalta.

Aikuisten leikkikalu? Olet huono sängyssä.

Raha? Olet pers’aukinen.

Pyjama? Peitä äkkiä tuo sinun alaston vartalosi vaikka tällä loimella.

Seksikkäät alusasut? Ne kuitenkin oli tarkoitettu salarakkaalle, mutta hänen rintansa eivät mahtuneet kuppeihin.

Siinä oli muutamia lahjojen selityksiä. Hauskaa joulun odotusta vain kaikille! Ehkä mä olisin päässyt helpomalla, kun olisin vain sanonut, että olen huonolla tuulella… heh!

Kestävyysvajekalenteri 20/24: Kello

Ding-dong, ding-dong. Joulunkellot ja sitä rataa. Luukku 20 ja sieltä löytyy tämän kalenterin muotiväreissä perinteinen kilikalikello. Nyt sitten kaikki kello-vertauskuvat kehiin. Kenelle kellot soivat. Rakkaus ei tule kello kaulassa. Hyvä kello kauas kuuluu. Kellon potut ja Patelan vitut, ne on maailmankuuluja. Missä on se hiiri, joka kissalle kellon ripustaisi?  Paha kello kauas kuuluu. Vahinko ei tule kello kaulassa. No ne oli äkkiä käyty läpi. Nyt blogin kirjoittaja, olet omillasi.

Luukku 20: Kello

20. päivä ja perjantai. Tampereella sataa yllättäen vettä ja on niin harmaa ja pimeä päivä. Kalenterin mukaan huomenna pitäisi olla se aika vuodesta, jolloin päivä on lyhimmillään. Olemme siis mörön persiissä nyt. Tämän pimeämmäksi ei voi enää mennä. Suomalaisia koteja valaisevat kirkasvalolamput ja ihmisten ahdasmielisyyden kirkas valo, joka lämmittää joulun aikaan lepattavalla liekillä.

Erilaiset luonnonkatastrofit saavat onneksi ihmisissä halun auttaa. Ainakin joillekin ihmisille. Maailma ei ole siis läpeensä läpimätä. Joulun aikaan puhumme siis eettisistä lahjoista. Mutta ihmisillä on se paha puolikin. Tähän tietysti liittyy sodat, ihmisten eriarvoisuus, ahneus, kateus ja mitä kaikkea muuta.

Mietiskelin, että jos hyvikset käyttää eurojaan eettisiin lahjoihin, niin entäs jos pahiksilla olisi mahdollisuus ostella epäeettisiä lahjoja. Mitäs ne voisi olla?

  • Viidellä eurolla voisi ostaa valtiovarainministerille kovaääniset ilmavaivat tiedotustilaisuuteen. Tämä olisi varmasti hyvin suosittu.
  • Kymmenellä eurolla voisi aiheuttaa somekouluttajalle demoefektin jossain webinaarissa.
  • 15 eurolla saat radiotoimittajan unohtamaan mikrofonin päälle Anna Hanskin “mitkä ovat tontun tehtävät”-biisin päälle.
  • 20 eurolla Pohjois-Korean “kadonnut” setämies ilmestyisi uudelleen. Tosin tämä olisi eettinen lahja demokratialle, mutta epäeettinen diktatuurille. Riippuu vallan, mistä päin asiaa tarkastelee.
  • 50 eurolla Suomeen ei keksittäisi uutta Nokiaa, vaan vuollaan toisillemme kaarnalaivoja ja myydään se rappukäytävän siivouksen hinnalla.
  • 100 eurolla jollekin tositv-julkimolle asennettaisiin vahingossa kolmas silikonitissi.
  • 200 eurolla saisi vesivahingon Mäntyniemeen ja presidenttiparimme siirrettäisiin remontin ajan väistötilaan.
  • 300 eurolla Minna Parikan kengät muuttuisivatkin feikkicrocseiksi.
  • 400 eurolla Tuomas Enbusken Twitter-seuraajat katoaisivat.
  • 500 eurolla Varpusparven joulukalenteri häviäisi ja kirjoittajalta vietäisiin tietokone ja tilalle annettaisiin kohokirjoitin.

Olkoon tämä joulu epäeettinen.

Vaan epäeettistä joulua
Mielessäin ootan minä ain
Sillä hangen puutteessa vain
Joulukaunan tunnen rinnassain

Päivän toinen mietinnän kohde. Mitenköhän mä eksyin miettimään, miten pääsiäisen sijainti lasketaan? Sattumalta surffailin. Päinvastoin kuin joulu, pääsiäinen voi olla aika mielenkiintoisissakin paikoissa. Kun sattuu sopivasti. Joulu on helppo: On kiveen hakattu, että aatto on 24.12 ja joulupäivä on sitten aatosta seuraava.

Mutta pääsiäinen lasketaan näin.

Annettu vuosiluku jaetaan 19:llä ja merkitään jakojäännöstä a:lla; jaetaan vuosiluku 4:llä ja saadaan jakojäännös b; jaetaan vuosiluku 7:llä ja saadaan jakojäännös c. Muodostetaan summa 24 + 19a, jaetaan se 30:llä ja merkitään jakojäännös d:llä. Muodostetaan toinen summa 5 + 2b + 4c + 6d, jaetaan 7:llä ja saadaan jakojäännös e. Silloin pääsiäissunnuntain päivämäärä on joko (22 + d + e):s maaliskuuta tai (d + e – 9):s huhtikuuta. Jos saatu päivä on 26.4., on pääsiäinen 19.4. Jos saatu päivä on 25.4. ja samalla d = 28 ja a suurempi kuin 10, on pääsiäinen 18.4. — Muina vuosisatoina kaksi kaavassa olevaa lukua saa hieman eri arvon. Eli tämä kaava toimii vain vuosina 1900 – 2099.

Kiitoksia tästä kaavasta matemaatikko Carl Friedrich Gauss. Kieltämättä pääsiäisen ajankohdan johtaminen on läheistä sukua KELA-tiedottamista.

torstai 19. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 19/24: Dodo

Joulukuun 19. päivä on Leonid Brežnevin syntymäpäivä. Joulukalenterissamme otetaan nyt pieni loppukiri. Enää muutama päivä, niin loppuu tämäkin kestävyysvajaa-ajattelu. 12 päivää, niin loppuu myös tämä vuosikin. Mietiskelinkin, että mikä olisi se juttu, millä tämä vuosi jäisi historiaan? Oliskohan se ollut tuo Nokia-tapaus? Vai kenties Marimekko-kopiokoneen lanseeraus? Itselleni ehkä tämä vuosi jää mieleen siitä, kun Hallituskadun Lidlissä oli leipäjuustoa 20%:n alennuksessa. Yksi ainoa paketti oli hyllyssä, missä oli elintarvikkeita, vanhaksi meneviä, ilmeisesti kodin lemmikkieläimille tai kotona viihtyville miehille. Näin jo jonkun mummelin menevän hyllyä kohden, mutta onneksi sain leipäjuustoni napattua sanoen vielä “joink!”. Vuosi 2013. Leipäjuustovuosi.

Mutta nyt asiaan. Kädessäni on Lidlin suklaakalenteri, arvo 60 senttiä. Tarkoituksenani on avata 19. luukku etsimisen jälkeen, syödä sieltä löytyvä suklaa ja arvata, mitä kuva esittää. Virallisina valvojina toimii halpissuklaakalenteriavailun kontrolloivasta Pahamieli-yhtiöstä Aulis Gerlander.

-Hyvää huomenta.

Sekä saksalaisen suklaakalenterin keksijän poika Alfred von Scheißeschokolade jr.

- TÜR OFFEN!!!!

Olemme saaneet siis Saksasta asti vieraan kalenteriimme, joka puhuu sujuvaa Google-kääntäjä-saksaa. Se on laajempi kurssi kuin minun korkkari-saksa.

- ICH KOMME! ICH KOMME!

Luukku auki. Suklaa naamaan. Ja kuva. Voi hitto. Sillä voi melkein vesilintua. Pitäisi melkein kansanradioon soittaa tai luontoiltaan. Ei ole petolinnun peräpää. Eikä jatkosodassa viimeksi nähty Tali-Ihantalatiainen. Villi arvaus: dodo.

 Luukku 19: Dodo

Tai peräti Erich Honeckerin kylpylelu?

Täydellinen aamu tämä. Oon ihan elänyt perjantaissa. Katsoin lasten lukujärjestyksestä, että molemmat menevät ysiin kouluun. Herätin hyväuskoisena lapset ja tytöllä onkin torstaina kasin aamu. Täällä sitä odotetaan kovasti vuoden isä-palkintoa. Kait mä saan jälki-istuntoa, huolellisuus-numeroni laskee ja joulupöytään saan luukussa uiskentelevan dodon.

Kotiliesi (v.1925) muistuttaa meitä, että tänään pitäisi hopeat kiillottaa, makeiset keittää ja joululahjat käärittävä.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 18/24: Kärpässieni

On tämäkin. Vaikka Varpusparvessa on näinkin tarkka päivyri, kuin tämä joulukalenteri, niin siitä huolimatta mä olin ihan yhdeksännessätoista päivässä. Päivä alkoi ihan kuin 19. Tuntui ihan kuin ois 19. päivä. Päivä haisi 19:nnelle päivälle. Päivän äänet oli 19:nnestä päivästä. Mutta kun sitten kelasin näitä kalenteriluukkuja läpi, tajusin, että olinkin tietämättäni aikamatkaillut jo huomisen puolelle. Joulukuun 18. on tämä. Mutta kiva tietää, mitä huomenna tapahtuu. Se on ihan samanlainen aamu kuin tämä. Että kivapa kiva. Eli huomenna luulen, että huominen päivä onkin tämä päivä, vaikka se on oikeasti eilisen huominen.

Kalenterin ensimmäiset lauseet, tai oikeastaan koko kappale, on kuin olisin nauttinut muutakin kuin luukusta napsahtaneen suklaan. Ehkäpä on tullut nuoltua tämän päivän keltaisia kärpässieniä, joita kasvaa vain Saksassa Alfred von Scheißeschokoladen takapihalla. Alfred nuoli niitä ja näki kaikki joulukalenterin värit: sinisen, keltaisen ja valkoisen. Ehkäpä kyseiset jouluisen keltaiset kärpässienet aiheuttivat huumepoliisikohun. Pian poliisi pitää tiedotustilaisuuden uudesta käänteestä. Uusia raskauttavia todisteita löytynyt huumepoliisin joulukalenterin luukusta.

Luukku 18: Kärpässieni

Mutta aamu-uniset ja vahvasti likinäköiset silmäni eivät meinanneet uskoa näkemäänsä. Vähän aikaa meni hahmottamisessa, mitä tämän päivän luukku sisältää. Itselleni tuli alkuun mieleen yläasteen saksan open keltainen hame ja paksut kintut. Kunnes sain ensimmäisen kulauksen aamukahvia.

Mjooh. Kyllähän välistä tuntuu, että koko joulutouhu on kuin jonkun kärpässieniä nuolevan kirjailijan tuotoksia: Tuodaan kuusi sisälle, koristetaan se, syödään itsemme tyrneviksi, katsotaan telkkarista Suomen Turun joulurauhanjulistus, ja päivän kruunaa valkopartainen ukko, joka on pukeutunut punaisiin. Ja tämän ensimmäinen kysymys on tietysti:

Onko täällä kilttejä lapsia?

Mitähän siihenkin voisi lapset vastata? Määritä kiltteys? Emme kommentoi?

Miten tämä perinne muuttuu? Riittääkö joskus tulevaisuudessa, että joulupukki laittaa perheen Facebook-sivuille tuon legendaarisen kysymyksen ja lapset sitten vain peukuttaa. Tai sama Google+:ssa sillä erotuksella, ettei lapset peukuta vaan antavat +1:en. Twitterissä taas lapset laittavat @joulupukki:lle pelkät tähdet. LinkedInissä joulupukki taas verkostoituu muiden lahjusten antajien kanssa.Tosin sosiaalisen median asiantuntijat varmaan retwiittaavat joulupukin kysymyksen lisäten oman lyhytsanaisen näkemyksensä joulupukin kysymykseen ja pitävät webinaarin: Kiltteyskysymys – uhka vai mahdollisuus. Tauon aikana voit hakea Lidlin joululenkkiä jääkaapista ja verkostoitua itsesi kanssa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 17/24: Kuu

17. päivä. Eli viikko on jouluun vielä. Tasan viikko. Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Joulun odottaminen tai joulukalenterin vääntäminen. Katsoinpa muuten, että Varpusparvi on Blogilistan luetuimpien blogien listan sijalla 1367. Aika mystinen luku. Jos lasketaan sijoituksen numerot yhteen: 1+3+6+7, saadaan myös luku 17. Nyt rupesi oikeasti pelottamaan. Ja japanilaisessa haikurunoissa on 17 tavua. Jaksollisessa järjestelmässä kloorin järjestysluku on 17. Ja numero 17 on epäonnenluku Italiassa.

Mutta nyt tiukka ote kalenterista, luukku numero 17:n tiukka metsästys Gestapo-katseellani, joka sulattaa kalenterisuklaankin, luukku väkivalloin auki ja ta-daa. Tällä kertaa kalenterissa möllöttääpi kuu.

Luukku 17: Kuu

Mjaah. Mitähän sitä kuusta keksisi? Ja mikä olisi tämän päivän Varpusparven luukkujuttu? Vähän lyö nyt tyhjää. Johtuu siitä, että kello on jo vaikka ja mitä tätä kirjoittaessa. Kun ei keksi mitään, niin ensimmäisenä on kerrottava säästä. Se on small talkia. Ihmiset olettavat, että muita kiinnostaa, mitä näkyy ikkunasta. Katson ikkunasta: Siellä on pimeää.

Nyt on sää käsitelty. Mikähän olisi päivän ykkösuutinen? Niistähän väki tykkää. Se ei riitä, että jokainen lukee netistä tai lehdestä, mitä on tapahtunut, vaan siitähän pitää kirjoittaa. Mitähän on tapahtunut? On se hienoa, jos ratsastaa Helsingistä Turkuun, niin saa 30.000€ apurahan. Nyt minua mietityttää, miten kyseinen taiteilija pääsee Turusta pois? Olisiko kyseessä kenties menopaluu-apuraha.

No siinähän olisi varmaan kolmas vitsi mun stand-up-keikalle. Nyt on jo 10 sekunnin edestä materiaalia kerätty. No tuo oli huono. Ei uutiset auta tähän tilaan.

Entäs oma terveys? Vanhat ihmiset kertovat avoimesti tuntemattomille, mitä lääkkeitä syövät, millaisia leikkausarpea löytyy mistäkin ja joskus olen saanut kuulla Lidlissä alapäävaivajuttuja, kun olen miettinyt mitä näkkileipää perhe söisi sillä kertaa. Muutaman kerran on käynyt mielessä: omaiset, jutelkaa isovanhempienne kanssa näistä asioista. Ihan bloginpitäjän mielenterveyden takia.

Eli mun virtsaamisessa ei ole ollut aloitusvaivoja. Rakko on mielestäni tyhjentynyt ihan hyvin. Suihku ei ole ollut heikko. Eikä minun ole tarvinnut nousta öisin vessaan peukaloisen retkille. Ei ole ollut toistuvaa virtsaamistarvetta. Ja suihku ei ole ollut katkonainen.

No nyt on bloggaajan nolot terveysjutut käyty läpi. Ja sää. Ja päivän uutiset. Vielä yksi aihe jostakin. No joku juoru tietysti. Tiedättekö mitä? Miljoonasateen Heikki Salo kävi Hallituskadun Lidlissä!!!

Nyt mä painun nukkumaan. Kuuta ei näy mailla eikä halmeilla. Mutta luukusta se pilkistää. Huomenna taas uusi luukku.

Kotiliesi vuodelta 1925 patistaa joulusiivoukseen niin tänään kuin huomenna.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 16/24: Lumiukko

Onpas ulkona pimeätä näin aamusta. Elämme vuoden pimeintä aikaa. Tampereen korkeudella aurinko vain käy näyttäytymässä. Töissäkävijöillä on usein koko päivä yhtä pimeyttä. Aamulla on pimeätä, kun herää ja illalla on pimeää, kun pääsee töistä. Ja usein työtehtävät ovat pimeitä. Esimies vasta pimeä onkin. Ja monet vieläpä tekevät töitä pimeästi.

Taistelemme monin keinoin pimeyttä vastaan. Markkinamiehet ovat keksineet meille erinäisiä kirkasvalotuotteita. Syömme erinäisiä vitamiineja auringon puutteen takia. Alan pikkuhiljaa käsittää kotimaamme kauneuden salaisuuden: täällä on niin pimeää, ettei me oikeasti tiedetä, minkälaista täällä onkaan. Ja pitkän pimeän ajan takia, me varmaan siksi haluamme kaupunkien keskustoihin ylihinnoiteltua, tyhjää parkkiluolastoa ja kaikenlaisia tunneleita autoja varten. On pimeydessä hauska asustaa…

No kesällä sitten saamme jälkitoimituksella kaikki se valo, mikä jouluna piti olla. Parempi myöhään kuin… Toimitusvarmuus ja toimitusaika muistuttavat hieman VR:n, Itellan sekä Kelan toimintaa…

Eli muutaman kerran on kirottu esi-isiämme, jotka ovat tänne pohjoisen perukoille meidät tuoneet. Mutta yhtä pimeä on myöskin halpa Lidlin suklaakalenteri (arvo 60 senttiä), jota ollaan nyt Varpusparvessa availtu ahkerasti. Tällä kertaa onkin siis 16. luukku vuorossa ja se löytyykin perheen äiteen vatsasta. Tämän päivän kuva onkin… LUMIUKKO. Yritän olla kirjoittamatta lumiukko vatsasta ja ukkoveden tulemisesta. Tiukkaa vaan tekee.

Luukku 16: Lumiukko

Nyt on ollut joulukalenterissa hyvinkin jouluisia kuvia. Lumiukon miellän kyllä kohtuullisen jouluiseksi. Hassua vaan, että etelässä on hyvin harvoin lumiukkokelit. Ja rehellisyyden nimissä… on se aika harvinaista nähdä valkea ukko harjan kanssa katukuvassa.

Mutta niin se lumiukko kuin monet muutkin traditiot liittyvät meidän jouluperinteisiin. Joululaulut ja joulutarinat niistä kovasti höpöttävät. Lumiukoista ja rekiretkistä ja valkeista jouluista. Monet puhuvat lapsuuden joulusta. Mutta mikä on se lapsuuden joulu? Mikä on se joulu, josta haaveillaan? En mä muista lapsuudessani ikinä kirkkoon jouluna menneen. Eikä ollut hyvä, lämmin eikä hellä ollut mieli jokaisen. Muistan vanhempien olleen aina jouluisin hyvin äkäisiä. Vihaisia olivat, jos ei autettu hommissa. Ja sitten, kun autoimme, niin autoimme väärin ja vanhemmat olivat vielä vihaisempia. Huomasimme nopeasti, että väärin auttaminen aiheutti vielä suuremman pihinän ja puhinan. Esimerkiksi kiuaskivet kun vaihdoin, niin enköhän vaihtanut väärin ja asettelemani kivet piti ottaa pois. Väärin aseteltu. Tai asettelija oli väärä. Pihisevä ja puhiseva kiuaskivien asettelija laittoi sitten kivet samalla tavalla kuin minäkin. Mutta varmasti oikeammin. Oikeastaan tämä asenne näkyi kaikessa. Ikkunat oli väärin pesty. Ruuassa oli liian vähän suolaa. Ja sitten jos laittoi suolaa, niin oli liian paljon. Lattiat väärin imuroitu… Mutta kahvin tekoon ei puututtu mitenkään. Monet pihinät ja puhinat helpottui, kun laittoi kahvit tippumaan.

Eli keittiössä hääri yleensä pihisevä ja puhiseva painekattila, jolloin oli parempi olla menemättä lähellekään. Tämä tilanne lienee monessa kodissa lähempänä. No meillä ei sentääs juotu viinaa tai tarvittu tikkauspalveluita, mikä on todellisuutta nykyään.

Voisiko joululaulut sisältää perheväkivaltaa, viinaa, verta, stressiä, huutamista, tappelua… Joulupukki puree ja lyö? Ei, sillä meillä on mielikuva siitä, millainen joulun täytyy olla. Ja me yritämme saada mielikuvien joulun aikaan… vaikka hammasta purren. Mutta jos nyt antaisi tällaisen Varpusparven jouluvinkin joulustressiin. Ei kaikkien asioiden tarvitse olla tiptop jouluna. Anna joululahja itsellesi. Lopeta se liian myöhään aloittamasi jouluhimmelin teko, unohda pakkovillasukkien vääntö sukulaisille, joita et ole koskaan nähnyt. Lopeta se joulukalenterin vääntäminen… eiku…

Kotilieden (v.1925) muistilistalta löytyy tälle päivälle: Joulukorppujen ja piparkakkujen leipominen, joulukinkun savustaminen.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 15/24: Lahjareki

Viidestoista luukku taas saapuu painajaisineen / Ja kaikki, paitsi joulukalenteri, on turhaa

Tämänkertainen kalenterin luukku lähtikin ylevästi Juicella liikenteeseen. Ja jotta tämänpäiväinen luukku nyt hyväksikäytetään nyt oikein kunnolla, niin jatketaanpas Smokien käännösbiisillä, johon Juha Vainio on tehnyt suomalaiset sanat:

Viisitoista luukkua mä salaa avasin
Ja joululahjaostoksilla aina ravasin
Mä kun melkein rakentamaan aloin lemmenpesää

Ja olishan vielä 15 miestä arkulla vainaan… Mutta jätetäänpäs tämä nyt toiseen hilpeään kertaan. Joulukuun viidestoista päivä. On muutes 3. adventtisunnuntai. Tällä kertaa hengen adventti. Kolmas kynttilä symboloi joulurauhaa. Wikipedian Suomi-versio kertoo luvun viisitoista olevan luonnollinen luku, joka tulee neljäntoista jälkeen ja ennen kuuttatoista. Binäärijärjestelmässä viisitoista olisi 1111.

Mutta saksalaisessa halpisjoulukalenterijärjestelmässä luku numero 15 löytyy joulupukin lahjasäkistä. Luukku auki. Ja tällä kertaa vuorossa on lahjareki tai kelkka, johon on zipattu muutama paketti. Jollekin materialistiselle perheelle (lue: kaikille perheille) on näemmä tulossa ankea ja erilainen joulu. Pahimmassa tapauksessa lahjat ovat itse tehtyjä tai vielä pahempaa: voi olla pelkkä ilmoitus, että lahjarahoilla olemme ostaneet lehmän jollekin afrikkalaiselle kylälle tai vaikkapa rokotukset sadalle ihmiselle. Eettisiä lahjoja.

Luukku 15: Lahjareki

Joulu on outoa aikaa. Usein käy niin, että monessa perheessä lahjojen hankinta menee aivan överiksi. Ja joululahjatoivelistat lapsilla ovat melkoisen suuria. Paikataanko tällä sitä, että on huono omatunto, ettei olla kotona vai onko vain helpompaa ostaa kaikki, mitä on toivottu? Ja osaavatko lapset käyttää vanhempien avokätisyyttä hyväkseen. Lasten toiveetkin ovat muuttuneet vuosien saatossa. Enää kallein lahja ei ole mikään Stigan jääkiekkopeli vaan muksutkin jo toivovat omaa tablettia ja heille sellaisia jo suunnitellaan ja markkinoidaan. Kohtuus? Kun olin siinä iässä, kun kirjoittelin joululahjatoiveita, niin minulla oli tiedossa, ettei vanhemmilla ollut paljoakaan ylimääräistä rahaa. Mutta en minä mielestäni paljosta jäänyt paitsi.

En koskaan saanut tietokonetta. Kaikilla kavereilla oli Commodore 64:set, mutta en mä mielestäni harmitellut asiaa. Kaverit pyysivät aina pelikaveriksi. Olisin ehkä halunnut sellaisen. Mutta tiesin, ettei vanhemmilla sellaiseen ollut rahaa. Toisaalta sellaiset asiat, kuin villasukat, josta löytyi kuuseen laitettavia suklaapukkeja sun muita pallukoita olivat kyllä mieluisat.

Eilen kävin itse jouluostoksilla. En nyt riemusta rytkyen mennyt kauppoihin. Kuitenkin olin pakkassään takia joutunut lämpimämmin pukeutumaan ja sitten kun kaupassa jonotta satojen muiden Michelin-ukkojen kanssa, niin kaupoissa oli haistettavissa verta, hikeä ja kyyneleitä. Tampereen ankealla kävelykadullakin oli muutama ihminen. Yleensä se on aika autio. Tampereella ei kävellä. Siellä oli myös joku perussuomalaisten hernerokkatykki. Ja persujen ilmapalloja.

Hieman hymyilytti kun vastaani tuli nuorehko, hyvin pukeutunut naisihminen lastenrattaineen, jossa oli sitten lapsi, joka jo osasi puhua. Iän arvioiminen on mahdotonta. Veikkaisin noin alle 18-vuotias, mutta yli 1-vuotias. Rattaassa ollut tuleva Pisa-menestyjä näki persujen ilmapallot ja huusi äidilleen:

- ÄITI KATO! ILMAPALLOJA! ILMAPALLOJA!

Äiti huomasi pallot ja alkoi kiihdyttään kuin dragsteri konsanaan ja sanoi:

- KUULE. ÄITI EI TYKKÄÄ NOISTA ILMAPALLOISTA OLLENKAAN. JÄTETÄÄN VÄLIIN.

Tilastokeskus on listannut tämän vuoden joulun numeroiden valoissa. Tämänmoisia nippelitietoa tästä joulusta löytyy:

  • Jouluvalot noin 1,5 miljoonassa joulupuussa
  • 500 joulukuusen kasvattajaa
  • Lähes 40 miljoonaa joulukorttia
  • Yli 2 000 joululaulutilaisuutta
  • 100 miljoonaa euroa joulukukkiin
  • 26 000 syntymäpäiväsankaria
  • Keskim. 398 euroa joululahjoihin henkilöä kohden
  • 10 prosenttia kuluttajista aikoo kuluttaa enemmän
  • 6–7 miljoonaa kiloa kinkkua
  • 2 miljoonaa asiakasta Alkossa
  • Eettisistä lahjoista suosituin on ammatti (Kirkon ulkomaanapu)
  • 894 986 euroa euroa joulupataan

Kotiliesi (v. 1925) antaa meille tämän päivän tehtäväksi joululimppujen ja vierreleivän leipomisen.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 14/24: Pusukala

Joulukuun 14. päivä. Tampereelta ovat lumet hävinneet kovaa vauhtia ja toiveet valkeasta joulusta ovat hiipumaan päin. Tänään olisi Ratinassa Tappara-Ilves talviklassikko. Sille lienee tulevan ihan hyvät olosuhteet. Varpusparven mittari näyttäisi nyt miinus yhtä.

Mutta meikäläinen ei ymmärrä kiekosta yhtään mitään. Niinpä jää tämä klassikko väliin. Minä vain availen Lidlin suklaakalenteria (arvo 60 senttiä) ja ihmettelen luukusta toljottavaa pusukalaa.

Luukku 14 pusukala

No voimme ehkä olettaa, että kala kuuluu monen joulupöytään. On lipeäkalaa, graavilohta ja sun muuta. Ja kun mennään rannikolle päin, niin kalan merkitys joulupöydässä korostuu. Monessa lapsiperheessä syödään esimerkiksi kalapuikkoja. Ne ovat globaalikalastajan rosvokalastamia herkkupaloja. Niistä ihmiset saavat päivittäisen korppujauhoannoksensa. Ja monilla joulun viettäjillä voi olla kalapuikkoviikset. Joulukalenterin pitäjä on taas kala horoskoopiltansa. Eli voimme nyt ehkä hyväksyä kalan joulukalenterin kuvituksiin.

Sanomalehtien taloussivujen mukaan meillä menee huonosti. Valtiovarainministeriön mukaan meillä menee huonosti. Kun ollaan herätty todellisuuteen ja hirmuiseen Suomi-krapulaan, onkin aika ottaa hyvinvointivaltion korjaussarjaa ja siirtää tuota krapulaa tuonnemmaksi. Kestävyysvajekalenteri haluaa olla näissä talkoissa mukana. Nyt täytyy olla säästäväisiä ja pitää muistaa pitää housut ylhäällä ja kohtuus mielessä. Kestävyysvajekalenteri on päättänyt suorittaa leikkaukset tuttuihin joululauluihin ja näin jakaa säästämisen ilosanomaa molemmalle lukijalle, joista toinen olen minä. Tässä on joululaulukomitean ehdotukset joululaulujen leikkauksiin talouden taantuman takia:

  • Kulkunen, kulkunen – Tulemme hyvin toimeen yhdelläkin kulkusella.
  • Puolikas sika – Juicen Sika on tuhlausta ja ylen syömistä. On jo kansanterveydellinen riski.
  • Sammukaa, oi joulun tähtöset – Tähtien tuikkiminen kuluttaa energiaa. Siispä öiseen aikaan voisimme sammuttaa kaikki tuikkivat tähtöset.
  • Joulun kello – Joulun kelloistakin voimme todeta, että yksi riittää ihan hyvin.
  • On hanget matalat nietokset – Lumen tulo tuo kasvua esim. kaupungin aurauskustannuksiin ja nostaa energian tarvetta mm. lämmityksen osalta. Harmaa ja synkkä joulu on pelkkää säästöä.
  • Sydämeeni en joulua tee – Jotta voisimme sydämeen joulua tehdä, meidän täytyy olla hengissä. Kun ihminen on elossa, kustannukset ovat valtaisat. Liikenneviraston laskelmien mukaan yhden ihmiselämän hinta oli 1.918.809 euroa vuonna 2010. Elävä ihminen myöskin aiheuttaa kustannuksia terveydenhoitoon, vanhustenhoitoon, koulutukseen jne jne… Eli älkää tehkö joulua sykkivään sydämeen.
  • Tule joulu nikkelinen – Joulu on yhtä tuhlausta. Etenkin jos se on kultainen. Jos se olisi nikkeliä, niin voisimme olettaa, että Talvivaaran kaivos muuttuisi kannattavaksi ja meillä olisi sitten kaikki hyvin. Nikkelipitoisuus on tähän mennessä löydetyssä malmissa luokkaa 0,22%
  • Joulupukki matkaan ei käy – Suomi on pitkien välimatkojen maa. Joulupukin lähtö Korvatunturilta on melkoinen logistinen ongelma. Mutta jos käyttää autoilevaa ja raitistakin joulupukkia, niin kustannukset voivat kohota sataseen kymmeneltä minuutilta. Siispä ei joulupukkia, vaan lapset kouluun, niin menestyvät Pisa-tutkimuksissakin.
  • Kun joulupukki suukkoa ei saanut – Seksin osto ja sen antaminen on krimininalisoitava. Muutoin voi tulla ihmislapsia ja tämä saattaa aiheuttaa piikin ihmisten syntyvyyteen, mikä aiheuttaa kustannuksia. Ja joulupukin ollessa kyseessä, olisihan se valitettavaakin, jos syyskuussa syntyisi lukemattomia valkopartaisia vauvoja, jotka syntyessään eivät rää’y, vaan sanovat ho ho.
  • Oi viisipuu – Kuusipuustakin voisi vähän höylätä pois.

Kotilieden (v. 1925) mukaan tänään olisi seuraavat liharuuat valmistettava: joulu- tai lihamakkara, painesyltty sekä maksapiiras.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 13/24: Kynttilä

Joulukalenterin luukku numero 13. Löytöpaikka: joulukalenterin kuusen latva. Löytäjä: pulska, nelikymppinen mieshenkilö, joka syö kuudenkymmenen sentin lasten suklaakalenteria ja tekee siitä numeron. Luukun sisältä löytyivät suklaa, maitoa sekä kuva, kynttilän. Löytäjä saa pitää. Lopetamme luukun etsinnän tähän. Kirjattu 13. päivä.

Luukku 13: Kynttilä

Jees. Tämänkertainen luukku paljasti sitten kynttilän rehuineen ja pallukoineen. Onpas nyt niin jouluista meidän kalenterissa, ettei toista olekaan. Kyllä arjalainen suklaakalenteri tuo joulun.

Vai onko 13. luukun kuva sittenkään kynttilä. Varpusparven tutkivan journalismin osasto tutki kolme kuukautta kuvaa, kunnes vahingossa he vahingossa käänsivät 90 astetta kuvaa vastapäivään ja mitäs moraalista saastaa tulikaan vahvasti likinäköisten silmiemme eteen???

Mutta mikäs tämä on???

Kynttilä olikin aivan selvästi miehen sukupuolielin varustettuina hymyilevillä lisäkiveksillä. Steariini on jo levinnyt ja komeutta hallitseekin synkkä havutus. Enää ei puhutakaan puutarhanhoidosta vaan talousmetsän metsänhoidosta tai peräti ikimetsän avohakkuusta.

Tämä näkymä saa Oberstdorfin vuoden 1987 MM-kisojen naisten perinteisen vitosen kisan tapahtumat aivan uuteen valoon. Elettiin helmikuuta 1987. Naisten vitonen ja Suomen valttina oli 22-vuotias Marjo Matikainen. 2,3 km:n kohdalla Marjo huutaa: “HAVUJA PERKELE!”

Suomen huoltomies toi ladun päälle havuja, mutta tämä kalenterilöytö kyllä toi Havuja perkele-huudon aivan uuteen valoon. Marjo ei halunnutkaan huoltomieheltä mitään kuusen oksia vaan… kynttilää suksien pohjaan!!!!

13 luukkua on tähän mennessä avattu. Olemme saavuttaneet seuraavat kuvat:

Luukku 1: Juna

Luukku 2: Leijona

Luukku 3: Orava

Luukku 4: Auto

Luukku 5: Tähti

Luukku 6: Kenkä

Luukku 7: Apila

Luukku 8: Jalkapallo

Luukku 9: EOS

Luukku 10: Kukka

Luukku 11: Tähdenlento

Luukku 12: Joulupukki

Luukku 13: Kynttilä

Jos otamme jokaisen luukun ensimmäisen kirjaimen, saamme sanan JLOATKAJEKTJK. Tämä on merkki jostakin. Yleensä vähän ennen valomerkkiä, juuri ennen kynttilän sammumista saan suustani mongerrettua sanan JLOATKAJEKTJK. Sitä ei löydy Kotuksen sivuilta eikä Nykysuomen sanakirjasta. Enkä oikein itsekään tiedä, mitä tuo muinais-turkkia oleva konsonanttien ilotulitus oikein tarkoittaa. Mutta tuon sanan kun hönkään hieman väsyneenä ihmisten kuulotorviin, saan yleensä seuraavat vastaukset:

a) Olisikohan tämän herran kotiin menoaika käsillä?

b) Teille me ei enää tarjoilla yhtään mitään.

c) Löytyykö sitä lompakkoa mistään, vai ajanko taksin suoraan Sorinkadulle?

d) Kyllä nyt näyttää valitettavasti siltä, ettei valintamme kohdistunut juuri sinuun, mutta me pidämme hakemustasi kuuden kuukauden ajan tallessa.

e) Häivytkös siitä, pervo!

JLOATKAJEKTJK…

Wikipedian mukaan joulukuun 13. päivä on Lucian päivä ja Paavo Arhinmäen syntymäpäivä. Alunperin Lucia on ollut kristitty, jonka sulhanen kavalsi roomalaisille. Luciaa yritettiin pakottaa prostituoiduksi ja myös polttaa roviolla. Mutta kumpikaan juttu ei onnistunut. Lopulta pyöveli paukautti Luciaa miekalla ja saatiin siten vuosisatoja myöhemmin Ruotsiin syy juhlimiseen. Paavo Arhinmäellä ei ole ihan samanlaista menneisyyttä kontollaan. Hän on suomalainen poliitikko, jolta aina kysytään missä hän on. No hän on nyt luukussa numero 13. Muuten on masentavaa, kun ministereinä on tyyppejä, jotka ovat itseäni nuorempia… Mä meen miettimään tätä seuraavaan luukkuun asti. Kulkematta lähtö-ruudun kautta. Yhhyhyy.

torstai 12. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 12/24: Joulupukki

Hyvää aikaista huomenta. Joulukuun 12. päivä. Nopeasti on joulukuu luiskahtanut näinkin pitkälle. Joulun odotus on ikään kuin puolessavälin. Vanhemmiten joulukuu suorastaan supsahtaa ylitse. Kun taas pikkupoikana joulu tuntui etenevän ryömintäkaistalla.

Viime vuonna 12. päivä sattui olemaan 12.12.12. Varmaankin aika moni meni kihloihin/naimisiin tuolloin. Nyt kait lähestytään sitä harkinta-ajan umpeutumista sitten. Tänä vuonna tuollainen numerokikkailu nyt ei ihan onnistunut. Jollei nyt kolmattatoista kuukautta jostain keksitä.

Luukku 12: Joulupukki

Mutta nyt asiaan. Tänne ei ole tultu juoruamaan jonnin joutavista asioista, vaan tämä on joulukalenteri. Lakki pois päästä, lasittunut katse silmiin ja mielessäsi hyräilet Enkeli taivaata, kun olohuoneen telkkarissa pauhaa MTV Sport uutiset. Luukku löytyi tällä kertaa kalenteriperheen pojan jaloista. Luukku auki jo samalla rutiinilla kuin yksitoista (11) aikaisempaa luukkua. Ja sieltä näytti tulevan sydäntä tällä kertaa. Keski-ikäistä sorminäppäryyttä osoittaen sain sydän-suklaan pois muotista. Mutta mitä ihmettä. Sydämessä oli itse joulupukki lahjasäkkeineen.

Ounou. Tästä syntyykin paniikki. Olemme joulun odottamisessa puolessa välin. Ja tämä vuosi jää kyllä historiaan sen suhteen, kuinka myöhässä me ollaankin lahjojen hankinnassa. Itse asiassa mulla ei ole vielä harmainta haisuakaan, mitä mä lapsille ostaisin. Tässä olen pojalta yrittänyt utsia, mitä hän toivoo joululahjaksi. En ymmärtänyt sanaakaan. Masentavaa. Mä olen aina pitänyt itseäni ajan tasalla olevana, kun on kyse lasten leluista. Mutta nyt juna on jättänyt mut Pieksämäen asemalle ja nään vaan perävalot. Tänä vuonna lapset toivovat lahjoja, joista en ymmärrä yhtään mitään.

Ei muuta kuin pari täsmäkysymystä. Ja pikkuhiljaa alan olla taas junan perässä. Tosin resiinalla pumpaten. Poika haluaa jotain Angry Birds Star Wars-telepodeja. Kävin kaikki mahdolliset verkkosivut paniikissa läpi. Ei löytynyt. Syykin selvisi: Niitä ei ole ilmeisesti tuotukaan meikäläisten markkinoille. Kiva. Mistä lähtien lahjustelu on muuttunut näin omituiseksi?  Voihan Posti ja telepodit sentääs. Jotenkin kaipaisin aikaa, jolloin lahjat tehtiin maitopurkista ja kävyistä. Etenkin silloin, kun on laiminlyönyt ostohysterian ja markettikiiman.

Tytön lahjatoiveen arvasinkin: Melkein oikea kissa. Joka joulu on toivottu tuota samaa patterilla toimivaa hökötystä. Muutamat melkein oikeat elukat olikin aikaisemmilta jouluilta ottanut damagea, kun patterit olivat vuotaneet. Patteriluukuissa olisi pitänyt olla sivuvuotosuojat. Tuleekohan tästä joulusta melkein oikea pettymys?

Saas nähdä mitäs tässä noiden lasten lahjojen kanssa käy. Onhan tässä monta päivää vielä jäljellä. Ja tietysti vaimo on yksi eine kleine problemos. Melkein oikea ongelma siis. Tai lähinnä tämä lahjapolitiikka. Koska vaimo on toinen tämän blogin lukijoista, minä kryptaan asiani todella vaikealla salauksella. Ongelmani on siis:

!!!iskajhal nisiatso ätim ,naakaujah elo ie alluM

Tuohan näytti ihan joltain hervantalaisen moskeijan rukouskutsulta luettuna noin.

Mutta tässä on siis aikaa vaikka ja kuinka. Viimeisinä aattoa edeltävinä päivinä meinasin liittyä suomalaiseen paniikkiostajien veljeskuntaan. Jäsenet tykkäävät jonottamisesta. He tarttuvat tuleviin lahjoihin miettimättä hetkeäkään. He ryntäävät massoittain kohti tavararöykkiöitä nähdessään ysiysi-hintoja ja näennäisiä alennusprosentteja. Myös erityisesti Suomi-pestyt halpatuotanto-tavarat ovat paniikkiostajien veljeskunnan tavaramerkkejä. Kalle Päätalon kuolema ja Arto Paasilinnan kohtalo aiheuttivat veljeskunnan jäsenille pieniä ongelmia. Onneksi Mitä Missä Milloin ja Guinnessin suuri ennätysten kirja vielä ovat olemassa. Suomalaiset paniikkiostajien veljeskunnan jäsenet rakastavat kuulla sitä huulilta vapautuvaa vaimeaa pettymyksen ääntä, mikä lahjan avaajalta pääsee, kun erehdyttävästi korurasialta näyttävä paketti paljastuukin poranteräsarjaksi.

Paniikkiostajien veljeskunta – Me heräämme jouluun vielä. Viime tipassa!!!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 11/24: Tähdenlento

11. luukku ja päivämäärä on 11.12.13. Tämä olisi täydellistä jos olisin julkaissut kalenterin luukkuni klo 14, syönyt viittätoista erilaista vitamiini- ja hivenainevalmistetta samalla kun katselisin jotain K16-leffaa. Mutta ei. Tämä on kestävyysvajekalenteri. Meille riittää hyvin nämä 11, 12 ja 13.

Luukku 11: Tähdenlento

Tämänkertainen luukku löytyykin ikkunalta, joulupukin naaman alta. Joulukalenterin perhe on tehnyt ikkunalaudalle tennispalloista “kivan” joulukoristeen. Luukku auki mahdollisimman vähän väkivaltaa käyttäen ja suklaa suuhun.

Jaahas. Tähdenlento. Ystävämme Wikipedia on selventänyt tämänkin asian: Meteori eli tähdenlento on valoilmiö, joka syntyy, kun pieni kivi eli meteoroidi "palaa" ilmakehässä.

Tähdenlennon nähdessään voidaan yleensä toivoa jotain. Näin uskotaan. Mutta toivetta ei voi sanoa ääneen, muuten toive ei toteudu. Näinhän nämä menee. Itsekin olen nähnyt paljon tähdenlentoja. Joskus jopa toivonutkin. Mutta oma havaintoni on… Älkää lukeko seuraavia riviä. Sisältää juonipaljastuksia.

Ei ne toiveet toteudu.

Olemme ohittaneet juonipaljastuksen. Saa taas lukea. En tiedä onko toivojassa vikaa, vai onko mulla vain vääriä toiveita. Vai peräti väärä koulutus. Minulta nimittäin puuttuu tähdenlennonjohtajan (AMK) paperit. Varmaan jostain tähdenlennonjohtotornista voisikin nähdä paljon toivottavaa. Ja jos toiveiden volyymit kasvavat, niin mahdollisuus toiveiden toteutumiseen paranisivat. Ja jos (turhia) toiveita olisi paljon, niin niitä voisi riittää vientiin asti. Näin meidän sakkaava vientiteollisuus saisikin uuden tukijalan: turhat toiveet.

Tanskaan mä veisin kielen, josta joku sais selvää muulloinkin kuin Siwan kassajonossa ilta-yhdentoista aikaan viikonloppuna. Ja myös sellaiset Lego-palikat, jotka eivät satu, jos niiden päälle astuisi paljaalla kintulla.

Saksaan mä ensimmäisenä veisin laadukkaan ja halvan suklaakalenterin, josta 11. päivänä tulisi jotain muuta kuin pelkkää tähdenlentoa.

Ranskaan mä veisin autoja, jotka eivät kärsi sähkövioista.

Venäjälle mä veisin yläosattomalle presidentille, joka ratsastaa virtahepolla siperiankurkien lennellessä aurana ympärillä, tasselit. Toisessa tasselissa voisi olla sirppi ja toisessa vasara. Ja jos olisi kolmas nänni, niin siinä olisi tähti. Ei sentääs tähdenlentoa. Se on niin lyhytikäinen hupi.

Ruotsiin mä vaihtaisin joulutorttujen tuijottajia, jotta heille ei tulisi mitään fasistisia ajatuksia viattomasta jouluherkusta mieleen.

Maailmalle voisi viedä rauhaa, ruokaa ja rakkautta.

Mutta mitäpäs turhia toiveita Suomeen toisi? Voisihan sitä töitä ja parempaa taloutta sekä väkivallattomuutta toivoa, mutta ehkä kaikkein tärkein toive olisi se, että ihmisten etusormi olisi Topps-puikon muotoinen. Sillä olisi kiva kaivella korvaa, nenää ja kosketusnäyttöä.

Wikipedian mukaan joulukuun 11. päivä on Burkina Fason kansallispäivä.

Kotilieden (v. 1925) mukaan joulukuun 11.-12. päivä pitää aloittaa joulukaljan valmistus.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 10/24: Kukka

Hyvää ihmisoikeuksien päivää. Tampereellekin ovat pakkaset saapuneet. Ikkunaan voipi melkein nähdä kuurankukkia piirtyneen ja syntyneen. Edellisen lauseen tarjoiluehdotus: Pyydä Joel Hallikainen hönkäilemään tuo lause.

Kymmenennen päivä aamussa on kympin tuntua. a) Pesukone toimii kuukauden poissaolon jälkeen. Kiitoksia kotimaisen pesukonemerkin varaosapalvelun slovakialaistumisesta. b) On vuodenaikaan sopivat ilmat. c) Lapsilla alkaa pian joululomat. d) Pian joulukalenteriurakka on puolessa välin. e) Voisin santsata vielä yhdellä kupilla kaffetta.

Siis täydellinen päivä. Sen voi pilata vain saksalaisen 60 sentin suklaajoulukalenterin tämänpäiväinen luukku.

Luukku 10: Kukka

Ja mitäpäs isän selästä löytyvästä luukusta paljastuukaan… kukka. Keltainen kukka. Ei millään pahalla saksalaisen halpakalenteriteollisuus ja Alfred von Scheißeschokolade, mutta tämä kukka ei ole kyllä joulua nähnytkään. Minä tunnen tasan kaksi joulukukkaa. Toinen on se, joka haisee ja toinen ei haise ollenkaan. Ja mielestäni tämä luukku ei edusta nyt kumpaakaan koulukuntaa.

Kymmenennen päivän luukku

  • loukkaa kaikkia ihmisoikeuksia
  • antaa disinformaatiota joulukukasta
  • aukeaa vasemmalle ja pyytämättä
  • on huonosti piirretty (niin kuin muutkin luukut)
  • on pettymys, odotin parempaa – annan vain yhden joulutähden viidestä 
  • löytyy isän selästä (ei ole ruusu, silloin se olisi isällä jossain muualla)
  • tekee kaikki suklaakalenterien avaajat naurunalaiseksi
  • pidentää joulun odotusta
  • aiheuttaa joulukalenterin pitäjälle harmaita hiuksia ja ennenaikaisen sie… eikun hiustenlähdön
  • luukun kukka ei ole se kasvi, jota käytetään joulukoristeena joulun aikaan
  • luukun kukka ei ole se joulukukka, jonka 72% kotitalouksista ostaa itselleen
  • luukun kukka ei ole se joulukukka, josta tuli 1870- & 80- luvulla osaksi suomalaista joulun viettoa
  • luukun kukka ei ole se joulukukka, jota suomalaiset ostavat 100 miljoonalla eurolla

Nyt pitää jotenkin analysoida tämä joulukukkapettymys. Eletään vuoden 2013 loppua ja minun nokan eteen työnnetään voikukkaa. Odotusarvo oli suurta. Luukun hypetys oli melkoinen. Markkina-arvo oli toista kuin luukun todellinen arvo. Syömäni suklaa kustansi minulle n. 3 senttiä. Mutta kokemani pettymyksen tunne, se on korvaamatonta. Kukkahomma, mutta tulipahan tehtyä.

Se siitä kukasta. Lopetetaan tämä, ettei liikaa rönsyile. Odottelen nyt mukuloita kotiin. Huomenna taas uusi luukku ja uudet vajeet.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 9/24: En tiedä mikä tämä on

Joulukuun 9. päivä. Nimipäiviänsä viettävät: suomalaisen kalenterin mukaan Anna, Anne, Anni, Anu, Anneli, Annikki, Annika ja Annukka. Kissojen kalenterin mukaan nimipäiviänsä viettävät: Auvo, Aamos, Anselmi, Atle.

Tällä kertaa jätämme auringon nousut ja laskut väliin. Ja myös sää rannikkoasemilla. Puolustusvoimien kovapanosammunnoista puhumattakaan.

Tänään on vuoden 343. päivä ja tulipa herättyä aura-auton piippaukseen. Meidän taloyhtiössä nimittäin aurataan pysäköintipaikat silloin, kun kaikki autot ovat pihassa. Kukon laulun aikaan. Tai eihän se ole näin urbaanissa itsenäisyyspäivän mellakkakaupungissa enää kovinkaan oikea ilmaisu. Enpä muista milloin olisin kukon laulua Ratinalla kuullut. Oikeampi ilmaisu lienee aura-auton peruutussignaalin aikaan. Se lienee noin klo 3:53:49, jos oletamme, että minun kelloni on oikeassa. Kun auraa oikeaan aikaan, niin eipä ole auralla paljon tehtävää ja pääsee nopeasti toiseen kohteeseen, mutta aina sen verran kuitenkin, että ennättää piipata ärsytyskynnyksen ylittävän ajan. Saksalaisia joulukalentereita nauttivalla ylipainoisella mieshenkilöllä se aika on noin 10 sekuntia.

Siitä tulikin mieleeni, että olisiko se yhdeksännen luukun aika. No tämä oli tietysti turha kysymys, koska avaan sen kaikesta huolimatta ja kannan luukkuun mahdollisesti liittyvän poliittisen vastuun. Kestävyysvaje on paikallistettava, kaikkien on puhallettava yhteen hiileen, emme voi lepää laakereillamme, talvisodan henki, aika entinen ei koskaan elää palaa sekä hyvinvointivaltion korjaussarja. Mutta omista eduista en tingi. Piste.

Luukku 9: Mika olla tama?

Luukku löytyi numero kuutosen alta. Ja… Mitä hittoa? Manteli jossain keksin/suklaan/tai jonkun muun päällä minkä? ______________ (Kirjoita vastaus tussilla näyttöösi.)

No niin. Tämähän on kiva. Miksi saksalaiset vainoavat meitä laittamalla kuvaksi ______________? Miksi? Ja juuri tänä päivänä kun tulee pesukonekorjaajakin kuukauden odottelun jälkeen. Minun täytyy tunnustaa, etten ole koskaan maistellut ______________ . En edes tiedä onko ______________ syötäväksi kelpaavaa. Yritin googlettaa ______________, mutta tuli vain kuvahaulla Paavo Lipposen vauvamasu. Historian kirjat puhuvat tästä luukusta yhdeksännen päivän pettymyksestä.

LUUKUSTA TULIKIN ______________ – KATSO KUVA.

Tästä selviän yli vain kirjoittamalla runon, jonka voisin lähettää lukijan runot-palstalle:

Heräsin aamulla varhain

Mieliala ei ollut kaikista parhain

Ei ollut talitintti käynyt laudalla

Eikä jauhelihaa oltu jatkettu naudalla

Lapset kun kouluun panin

En kuunnellut neuvoja Janin

Kalenterista luukusta tuli __________________

Eikä mikään rimmaa pitkän alaviivan kaa

 

Tämän voisin lukea vielä Kansan radiossakin.

Wikipedian mukaan joulukuun 9. päivään liittyy ulkoasiainministeriön salainen asiakirja WASB-050.

Vanhan kansan mukaan Leipä-Anna aloittaa sahdin panon, joululeipomukset ja suursiivouksen. Nukkumaan ei ollut kiirettä Annan päivänä. Annanyönä väki saattoi anella paistinkakkua naapurustossa. Omastaan kun antoi, oli kalansaalis turvattu ja leipä ei loppunut kesken.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 8/24: Jalkapallo

Joulukuun kahdeksas. Tämänkertainen luukku löytyykin kuusta koristavan äidin ulkosynnyttimien kohdalta. Tästä tietoisena avaan luukun ja tällä kertaa kuva-aiheena on… jalkapallo!!!

20131208_093655

Kahdeksas joulukuuta on tietysti Jean Sibeliuksen päivä. Eli suomalaisen musiikin päivä. 8. joulukuuta on myös toinen adventtisunnuntai. Ja ikään kuin luukun löytöpaikkaan viitaten toisen adventtisunnuntain, kunnian sunnuntain, aiheena on ns. toinen tuleminen. Toisen kynttilän sanotaan sytyttävän jouluilon.

Varpusparven kahdeksannen päivän yllätys löytyy tällä kertaa Youtubesta täältä. Koska en keksinyt mitään järkevää keltaisesta jalkapallosta suomalaisen musiikin päivänä, niin käytetäänpäs nyt tässä vaiheessa uusintakorttia. Odotan siis pelolla Adolf Hitlerin kuulevan Varpusparven käyttävän vanhaa luukkua kalenterissaan. Kyseessä on blogintekijän vuoden 2011 joulukalenterin, Jultuubin, 8. luukku. Siinäkään ei lauleta jalkapallosta, mutta sivutaan kahdeksannen päivän luukun löytöpaikkaa. Laulaja olen muutes minä.

Kotiliesi vuodelta 1925: 8. - 10.12. Jouluostokset tehtävä viimeistään (ruokatavarat, kuusenkoristeet ja kynttilät, mikäli niitä ei tehdä kotona, joululahjat perheenväelle ja palvelusväelle) - vaikka ette hankkisi lahjoja, älkää jättäkö lapsia ilman niitä, antakaa edes jotakin vaatimatonta!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 7/24: Apila

Luukku numero 7 löytyi Lidlin halpissuklaakalenterin isän kädestä. Tämänkertainen kuva onkin nelilehtinen apila.

Luukku 7 Apila

Jaa. Mitäpäs tästäkin nyt keksisi? Keskellä talvea. Onnea tuottavat jutut ovat olleet hyvin yleisiä vanhoissa joulukorteissa ja joulukoristeissa. Kukapa ei onnea kaipaisi? Etenkin näin keskellä pimeää kaamosta. Eli jossain vaiheessa varmaankin mun kalenterista tulee hevosenkenkä, niin voinkin säästää aikaa, vaivaa ja tupakkia ohjaamalla suoraan luukkuun 7.

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Niin sanoo vanha sananlasku, jonka varmaan jokainen tuntee. Onni on mielenkiintoinen käsite. Jotkut ovat halunneet kieltää onnen olemassaolon tyyliin: “Olen ottanut onnen omiin käsiin ja raivannut itseni huipulle.” Kun taas eräät vaikuttajat sanovat olleensa elämänsä aikana vain onnekkaita.

Onnikin on suhteellista. Jotkut ovat vähäänkin tyytyväisiä ja ovat onnellisia terveydestä, ystävistä ja vaikkapa harrastuksista. Joillekin tarvitaan onneen avobemari tupakkavarustuksella ja mittavalla erorahalla. Onnea on tarvittu tuohonkin asemaan. Toisaalta onnea on olla joutumatta tuollaiseen julkiseen ryöpytykseen.

Kun on tottunut tiettyyn hyvinvointiin, niin voi olla, että ensimmäiset vastoinkäymiset tuntuvat maailmanlopulta. Onnella niistäkin selviää. Onnea olisi tarvittu, ettei niihin joudu.

Onnella ei ole yksikköä. Onnea ei voi mitata. Ei voi punnita. Onnea ei voi välttämättä nähdä. Onnesta kaikki puhuvat. Useat kieltävät. Onnea on myös se, että olisi aina voinut tapahtua paljon huonomminkin. Onko onnea se, että maailmassa on aina joku, jolla menee sinuakin huonommin? Voiko toisen epäonni olla toisen onni?

Onni voi tulla äidinmaidossa tai isän lompakosta. Ehkä onnen eteen ei tarvita paljoa. Tai sitten siihen tilaan täytyy taistella. Itsenäisyyspäivänä onnekkaat olivat saaneet kutsun Tampere-talolle. Vähemmän onnekkaat turvautuivat Juti-naamareihin.

Wikipedia määrittää onnen näin: Onni tarkoittaa arkikielessä usein jonkin toimijan kannalta edullista, sattumanvaraista tapahtumaa, esimerkiksi: "Olipa onni ettei satanut, kun unohdin pyykit ulos.”

Jaa. Unohtakaa aikaisemmat höpinät. Mä rupeen heti pyykinpesuun, kun pesukoneen korjaaja tulee onneksi maanantaina. Onni on omistaa toimiva pesukone.

Muistakaa vielä tämä: Kotiliesi vuodelta 1925 muistuttaa, että tänään on laitettava lipeäkala likoamaan. Liotus kestää 4-5 päivää ja lipeöiminen 5-7 päivää. Onneksenne kerroin tämän.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 6/24: Kenkä

Joulukuun kuudes päivä. Halusin kunnioittaa itsenäistä Suomen tasavaltaa avaamalla luukkuni tavanomaista myöhemmin…. No ei nyt ihan. Taloudestamme oli kaksi maailman tärkeintä asiaa loppu: vessapaperi ja suodatinpussit. Ja tietysti vuoden hartaimpana juhlana, jolloin kaikki paikat ovat kiinni ja ihmiset ovat sulkeutuneet koteihinsa muistelemaan miten synkkää ja ankeata meillä onkaan.

On verisuonitauteja, itsemurhia, masennusta, työttömyyttä, revenneitä tuloeroja, eronneita perheitä, perheväkivaltaa, viinan suurkulutusta, huonot huippu-urheilijat, huonot huippujohtajat huippupalkalla henkitoreissa olevien firmojen johdossa, ylipainoa, kolesterolia, puolalaista turun sinappia, hollantilaista leijonaa, turkkilaista Saloraa, kestävyysvajetta etc etc. Revi tästä sitten karnevaalihenkeä.

Onneksi kaikki huolet kaikkoavat, kun näen tasavallan presidentin puolison silittelevän bostoninterrieri Lennua. Sauli Niinistö, Lennun isäntä, on tuumannut eräässä haastattelussa Lennun olevan varsinainen pusukone.

Miten ihmeessä mä pääsin itsenäisyyspäivänä aina Lennuun asti? Mutta nyt asiaan. Luukku auki, kuin olisi jo? Olemme jo aikataulusta hyvin paljon myöhässä. Normijoulukalentereissa tänään tulee Suomen lippua tai kahta kynttilää. Näin yleensä. Mutta Lidlin suklaakalenteri ei päästä meitä helpolla. Kuudes luukku löytyi kuusta koristelevan tytön naamasta. Ei muuta kuin lärvi auki ja tatta-da-taa: kenkä. Kenkä, jossa on jotain romua. Selvä.

Luukku 6 Kenkä

Kenkä taitaa olla joulupukin omaisuutta. Ja värisävy on aiemmista luukuista tuttu “keltainen lumi”.

Kengästä ja itsenäisyyspäivästä tulee minulle ekana mieleen Suomessa tapahtuvat joukkoirtisanomiset. Tuollaisella kengällä voikin helposti jurauttaa väkeä ulos. Olisko peräti teräskärkisaappaat? Tuollaisten kenkien pohjakuviokin lienee sellainen, jolla voisi tuoda hiekkaa pankkikonttoreiden lattioille.

Mjooh. Kengästä tulikin mieleeni tämänkertainen härdelli. Tapahtui tänä aamuna. Itsenäisyyspäivä ja meiltä oli siis vessapaperi ja suodatinpussit loppuneet. Voi yhden kerran. Eilen tajuttiin tarkistaa meidän muonavarastot. Suomalaiset menevät paniikkiin, jos on päivä, jolloin suuret marketit ovat kiinni. Kaikkien on täydennettävä varastot ydinsodan varalta.

Ja jos unohtui joku kuraläppä tai sipsipussi, se halutaan ostaa ABC:ltä. Silloin juhlapäivinä markettien ruuhkat ovat siirtyneet näppärästi huoltoasemille. No Tampereella kun asun, niin paniikkiostokset tulee tehtyä Kuljun kartanosta. En tajua, miten moinen on sallittua, mutta kaippa joku porsaanreikä tämän mahdollistaa. Kyseinen marketti kun saa olla auki vuoden jokaisena päivänä. Vessapaperia ja suodatinpusseja. Ei muuta kuin Dodgen nokka kohti Kuljun kartanoa ja rakas joulukalenterini sai odottaa.

Kuljun kartanoa on aikaisemminkin käytetty hätätilanteissa. Kun lapset olivat pieniä ja toisen lapsen vappupallo poksahti, niin ei muuta kuin laadukkaalla jaappanilaisella sitimaasturilla pallon ostoon ja siellä oli tämä klassikko mummon kommentti, kun näki meidän seurueen ja vain toisella lapsista oli vappupallo:

“No voivoi. Miksei pojalle ole ostettu palloa?”

Olisi pitänyt mummon mielestä poitsullekin pallo ostaa. Yritä nyt selittää, että olen tasapuolinen kasvattaja lapsilleni ja pojalla on kotona ehjä pallo enkä todellakaan osta toista palloa pojalle, jolloin sitten tyttö rupee mankumaan uutta palloa. Varmaan soitti Kansanradioon ja haukkui minut. Pahuuden kasvot.

Selvisimme kartanolle ilman mainittavia miestappioita ja lapset olivat kasvaneet noista vappupalloajoista. Mutta nyt ei manguttu palloja. Ei manguttu edes leluja. Mutta päivän teeman mukaisesti olisi pitänyt saada halpahalli-talvikengät. Tyttö kaiveli jostain Suomen historian rumimmat toppakengät, joiden saumat olisi varmaan revenneet jos olisin vähän pidempään tuijottanut niitä vihaisesti.

“Isi. Mä en oo ikinä nähnyt näin hienoja kenkiä. Ostetaan nämä.”

Woot. Mistä lähtien vaatteita on meillä mouruttu. Mistäs nyt tuulee.

“Laita ne takasin. Ne on tosi laaduttoman näköisetkin. Ostetaan alennusmyynneistä vaikka jotkut laadukkaammat.”

“Mutta kun mä haluun. Mä en oo ikinä nähnyt yhtä nättejä…. Mutta entäs nää sitten. Nää on pinkit?”

Tyttö heilutti neljäkymppiä maksavia Crocs-kopioita nenäni edessä.

“Ei me tuollaisista noin paljon makseta.”

Me ei meinattu päästä halpahallin kenkäosastolta mihinkään. Tytön ilme oli kuin Jean Sibeliuksella pianon äärellä. Otsan kurttuihin olisi voinut piilottaa hyvin Suomen valtiovelan menneeltä vuodelta.

Jotta pääsisimme jättikokoisten vessapaperisäkkien luokse, piti ottaa uhkailu käyttöön. Soittelin vaimollekin kenkäasiasta ja varoitin, että minä twiittaan Tampereen pormestarille asiasta. Tämä on ollut yllättävän tehokas keino. Tampereen pormestarikortti. Joskus loman viimeisinä päivinä, kun lapset eivät halunneet mennä nukkumaan, kun seuraavana päivänä olisi ollut kouluun meno, niin laitoinkin twiitin pormestarille asiasta. Lapset olivat hämillään, kun pormestari vastasi ja pyysi, että lapset menisivät nukkumaan.

He tottelivat. Autossa onkin jo tarra: “Meidän perheen kasvatusvastuu on siirretty pormestarille.”

Kengät jäivät kauppaan, mutta nyt meillä on jättisäkki vessapaperia ja suodatinpusseja. Maailma on jälleen kohdillaan.

Mjaah. Se noista kenkäjutuista. Tänään on itsenäisyyspäivä. Suurin juhla on nyt Tampereella. Suomen Tampereella. Näyttäisi siltä, että Mansesteri on nyt satsannut näihin juhliin melkoisesti. Perinteinen itsenäisyyspäivän ilotulituskin oli todella hieno ja rahaa varmasti oli palanut. Tampereelle luvattiin lumimyräkkää ja kun yleensä keskustan kadut ovat aika uskomattomassa kunnossa talvisin, niin nyt oli varmaan koko Pirkanmaan aurauskapasiteetti Tampere-talon ympäristössä varmistamassa juhlien onnistuminen. Vähän pistää hymyilyttämään.

Mitäs muuta joulukuun kuudennesta? Vanha kansa toteaa: Millainen ilma nikuna, sellaista koko joulukuu. Kotiliesi vuodelta 1925 muistuttaa, että lipeäkala pitää laittaa huomenna likoamaan!

Hyvät itsenäisyyspäivät Varpusparvenkin puolesta.

torstai 5. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 5/24: Tähti

Joulukuun viides päivä. Aamupalan vääntöä lapsille. Joulukalentereiden availua. Aamuista kinastelua siitä, kun toinen ärsyttää toista ja päin vastoin ja minun otsasuoneni alkaa olla asennossa joulukuun viides. On siis täydellinen aamu. Siksi onkin syytä ottaa Lidlin halpiskalenteri karvaisiin kätösiin ja etsiä päivän luukku. Helppo nakki. Tämänpäiväinen luukku löytyi joulupukin naamasta.

Luukku 5 Tähti

Jaahas. Tähti. No nyt mennään perimmäisten kysymysten äärelle. Tuosta kalenterin tähdestä (tai mä oon aina mieltänyt tähdeksi tuon kuvatuksen) voidaan olla montaa mieltä, mutta tähti nyt vain liitetään jouluun. On joulutähteä, on tähteä, joka opasti tietäjät oikeaan osoitteeseen (Maailman ensimmäinen navigaattori. Käyttöliittymä kohtalaisen yksinkertainen.) Ja on tähden muotoisia pipareita ja joulukoristeita ja kuusenkoristeita… Listaa siis voi jatkaa loputtomiin, missä tähteä käytetään jouluna, mutta ehkä tärkein ja lähellä sydäntä on seuraava tokaisu:

“Nyt lähti sano Annikki Tähti.”

Okei. Näin sosiaalisen median aikakaudella, jokainen on oman elämänsä tähti. Tieto kulkee valon nopeudella. Ja etenkin ikävät uutiset leviävät. Kun kaikki tuntuvat tietävän kaikesta kaiken, on kysymys “mitä sinulle kuuluu” jotenkin huvittava. Siihen voisikin vastata: katso Googlesta. Tai kysy Twitterissä. Näihin on nyt karkeampi versiokin olemassa, mutta pysytään nyt helevetti soikoon korrektissa kielen käytössä.

Elämme siis tykkäämisyhteiskunnassa. Keräämme peukutuksia ja haalimme tykkäyksiä. Jos et saa yhtään peukkua, olet luuseri tai sitten jos pääset isompaan jakeluun, olet sitten luuserityrkky. Uppsalan tykkäämistieteiden tiedekunta on kehittänyt tykkäämiskartan, joka on aika pätevä. Tiedekunta on tutkinut ihmisten nettitykkäämistä nyt viidenkymmenen vuoden ajan ja on löytänyt paljon yhtälyyksiä. Tämä ei ole vielä julkinen, mutta Varpusparvi on saanut käsiinsä tykkäämiskartan ja julkaisee tämän ensikerran:

0 tykkäämistä Ei kavereita
1 Itse tykkäsit laittamastasi kuvasta
2 Sinä ja äitisi tykkäsit laittamastasi kuvastasi
3-10 Laitoit kuvan itsestäsi
10-15 Laitoit kuvan itsestäsi kuuluisalla maamerkillä
15-20 Laitoit kuvan itsestäsi ilman paitaa.
20-25 Laitoit hauskan kommentin.
25-50 Laitoit poliittisesti ladatun kommentin.
50-75 Laitoit kommentin, jonka nappasit nimiisi joltain näyttelijältä.
75-100 Laitoit kommentin, jonka nappasit nimiisi radion aamuohjelman juontajalta.
100-200 Sinulla on koira/kissa.
200-300 Se kuoli.
300-350 Menit kihloihin.
350-400 Sinut jätettiin.
400-1000 Sinulla on tarttuva tauti, josta ilmoitit.
1000-5000 Tauti on levinnyt sukupuoliteitse.
5000-10000 Laitoit linkin Varpusparven blogiin.
10000- Laitoit linkin Varpusparven tämän vuotiseen joulukalenteriin.
100000- Ilmoitat lopettavasi seuraamasta Varpusparven joulukalenteria.

Wikipedian mukaan joulukuun viides on Thaimaan kansallispäivä, kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan päivä sekä täsmälleen tänä päivänä vuonna 2006 syntyi Knut, saksalainen jääkarhu. Ja onhan tänään Pyhän Nikolauksen päivän aattokin.

Vanhan kansan mukaan joulukuun viides päivä, Selman päivä, on sateinen: "Tuskin sellast Selman päivää on, ettei sarasist. Sen tietää aina, että Selma vesipers o".

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 4/24: Auto

Jos ei mitään tee, niin ei mitään tapahdu. Näin sanotaan. Paitsi tämä ei tietysti toimi kahdessa asiassa. Ensimmäisen on Pisa-tutkimus. Nyt tipahdettiin huipulta, kun oltiin liian tyytyväisiä olotilaamme. Toinen on tietysti jouluvalot. Tätä kirjoittaessani yritin selvittää pieniä jouluvaloja samaan aikaan, kun toisella silmällä tirkistelin Simpsoneita.

Ei hyvää päivää. Edellisen joulun jälkeen pitäisi aina muistaa laittaa valot siististi pusseihin vuoden ajaksi. Näin me muistaakseni teimmekin. Hyvään järjestykseen laitoimme. Ja vinttikoppiin. Mutta mitä ihmettä on vuoden aikana tapahtunut? Varmaan kiinalaisten jouluvalotehtaiden työntekijöiden pahat henget olivat päässeet riehumaan ja sotkeneet meidän molemmilla euroilla ostetut valomme aivan sekaisin. Jonkun aikaan ähelsin noiden kanssa. Aina siihen saakka, kunnes aloin olla jo Xuankongpaissa. (Käsittämättömän tyhjyyden koulukunnassa.)

Okei. Se noista jouluvaloista. Tietysti jos olisin paketoinut tuon jouluvalomytyn hienoon pakettiin ja olisin myynyt feikki-valkeena, niin olisin saanut isot rahat erilaisesta korvavalotuotteesta. Varmaan ois tullut viennin edistämispalkinto. Ja Sitrakin olisi ollut kiinnostunut. Tai jospa mun Valkee oliskin Ruskee, jolloin valot laitettaiskin…. Hei stop stop stop…. Tämä on joulukalenteri. Tämänmoiset jutut pitää jättää Twitteriin.

Ruskeesta pääsemmekin kevyellä aasinsillalla mun suklaakalenteriin. Enpä olisi uskonut ikinä moista lausetta kirjoittavan, mutta nyt on jo myöhästä nurista, kun on jo housussa.

Tämänkertainen luukku… huomatkaa, kyseessä on luukku eikä “luukku”… löytyykin joulukalenterin ikkunasta, joulupukin yläpuolelta. Luukku auki, “suklaa” suuhun ja päivän kuva-aihe: AUTO. Tai oikeasti tuo on jo Hyrysysy-mallistoa. Mutta etäisesti autoa muistuttava kuvatus löytyi siis luukusta.

 Luukku 4 Auto

Jees. Kiitoksia Kevan, minulle autosta tulee nykyisin mieleen välittömästi avo-bemari tupakointivarustuksella. Mutta kyllä se pukki autoilee. Vaikka meille syötetään pajunköyttä lentävistä poroista ja reestä, niin joulun alla on ilmoituksia raittiista, autoilevista joulupukeista.

Vanha ruotsalainen joulukortti. Myynnissä Ebayssa.

Joulupukkipalvelussa liitetään pukkiin mm. seuraavat sanat:

  • Autoileva
  • Luotettava
  • Teekkari
  • Laulutaitoinen
  • Kokenut
  • Reipas
  • Raitis
  • Savuton
  • Lapsirakas
  • Karismaattinen
  • Valloittava
  • Iloinen
  • Perinteinen
  • Hauska
  • Isokokoinen
  • Rauhallinen
  • Uskottava
  • Ammattitaitoinen
  • Kiireetön
  • Aito
  • Kokenut
  • Suosittu
  • Rento
  • Kielitaitoinen
  • Täsmällinen

“Kiireetön pukki” veloittaa muutes joulupukin touhuista 60€ kymmeneltä minuutilta. Hänellä ei siis ole kiire. Tuohon hintaan laulelee Sylvian joululaulun kaikki säkeistöt to-del-la hi-taas-ti. Ja perään luikauttaa vielä Varpusen jouluaamuna, niin avot. Joulupukki on siis raitis ja autoileva ja näemmä tajuaa rahan päällekin jotain. Kalleimmat pukit joulupukkipalvelussa maksaakin 100€/10 min. Toivottavasti hinta tippuu, jos pukille suodaan muutama pahe.

Joulukuun 4. päivä näyttäisi olevan aivan turhan päivä. Wikipediassa ei ole mitään mainintaa tälle päivälle. Ainoastaan jos olet hollantilainen, alkaa olla jännät paikat. Viidentenä päivänä tulee Sinterklaas ja tuo kaikille kilteille hollantilaisille lapsille lahjoja. Ja jos on ollut tuhmana, Zwarte Piet tuhmurit mukanaan Espanjaan.