Näin me sitten jo mentiin jo joulukuun kolmannen päivän puolelle. Olen ollut salaa iloinen, ettei suklaakalenterin kuviot ole muuttuneet vuosikymmeniin, vaan samalla kaavalla ollaan menty kaikki nämä kymmenet joulukuut. Joku on nuo kuviot keksinyt kerran ja se on riittänyt.
Melkein sitä toivoisi, että suklaakalentereiden kehittelijätkin saisivat jonkun teosto/gramex-korvauksen aina kun joku avaa luukkua. Silloin varmaan tämä 1970-luvulla saksalaisiin suklaakalentereihin kuviot piirtänyt Alfred von Scheißeschokolade olisi rikas mies ja luultavasti pitäisi vain kalliita luentoja johtajille aiheesta: Tie menestykseen käy luukun kautta.
Niin, mä muuten aikaisemmin mietin, kuka näitä kalentereita ostelee (nyt ei lueta mukaan epätoivoisia bloggaajia, jotka kuumeisesti yrittävät keksiä aihetta tämän vuoden joulukalentereihinsa) ja sattuipa silmään joku blogi, jossa avio/avomies on ostanut yhteiseksi joulukalenteriksi tämänmoisen halpiskalenterin. Nyt he sitten mussuttavat yhdessä kalenterin antimia. Söpöä.
Mutta söpö ei ollut tämän päivän kuva. Tämänkertainen luukku löytyykin perheen äidin polvesta. Luukku auki, suklaa naamariin ja kuva: se on orava, joka kantaa helvetin isoa pallukkaa. Toivottavasti se ei ole kenenkään toinen kives. Näyttää vallan arbuusilta. Missä lie Etelä-Venäläisellä vesimelonikolhoosilla oravaparka on ollutkin. Urakehitys tyssännyt kolmanteen luukkuun.
Okei. Orava ehkä menee just ja just jouluun. Tulee mieleen Tiku ja Taku Samu Sirkan joulutervehdyksessä. Ja oravan voi laittaa kuuseen roikkumaankin. Monissa joulukorteissa kuvataan metsän eläimiä. Voisin kuvitella oravankin punatulkkujen keskelle.Tosin harvemmin vesimelonin tai kivesten kanssa. Oravan saattaa nähdä pyörimässä muiden metsäneläinten kanssa kitukasvuisen joulukuusen ympäri.
Ja tietysti joululauluista muistan Saukin ja Pikkuoravat. Ja onhan oravasta Aknestik tehnyt joululaulun, Oravan joulun.
Yksiönsä kuusen latvaan orava rakensi
asunto piti saada jouluksi valmiiksi
näköala etelään, sekä pohjoiseen
naavaseinä paras olis tuuletuksineen
On oravan joulu, oravan joulu
tänä vuonna pienimuotoinen
on oravan joulu, oravan joulu
alla taivaan tähtikirkkauden
Orava otti asuntolainaa omasta pankistaan
tuhannen kävyn korolla maksu olis joustavaa
pahaksi onnekseen orava rakastui
siinä hunningossa velan maksu unohtui
On oravan joulu...
Kun se päivä sitten nousi jouluaatoksi
orava oli yksin ja sitä palelsi
oli verokarhu vienyt, neiti näätä huijannut
piti kestää vielä talitinttein vittuilut
On oravan joulu...
Ja oravalla keitti, alkoi päässä kiehua
se ryyppäs pullon viinaa ja alkoi riehua
joulurauha vasta sitten metsään palasi
kun pakkasrouva oravalta hengen halasi
On oravan joulu...
(Aknestik: Oravan Joulu)
Oravan joulussa sivutaan pankkia. Ja orava mielletään säästäväiseksi eläimeksi. Keräähän se niin ahkerasti syötävää talven varalle. Jos eilinen leijona oli vahvasti postipankkilainen, niin tän päivän orava on sitten kansallisosuuspankkilainen. Monet saattavat muistaa KOP:in oravalogon ja se aina sitten koputti häntäänsä kahdesti ja sanoi Rolf Kullbergin äänellä TOSI ON.
Itsekin olin myös koppilainen. (Kultapossukerhon lisäksi) Tai alkujaan mä olin Säästöpankissa. Tai se oli SKOP eli Säästöpankkien Keskus-Osakepankki. Pankkikriisin myötä rupesi sitten mun pennoset vaihtaan omistajaa. Säästöpankki muuttuikin KOPiksi, mikä muuttui Meritaksi ja mikä muuttui Nordeaksi.
Mulle muutes kävi sellainenkin juttu, että sain Säästöpankista pankkikortin vaikka olin alle 18 vee… olisinko ollut 15… 16-vuotta. Pääsin vinguttamaan korttia pari vuotta aikaisemmin kuin muut. Se oli pienessä kylässä kova juttu. Ja ilmeinen vahinko pankilta. Ilmankos pankkikriisiä pukkasikin. Ehkä minun esi-movemberit hämäsivät kylän vanhaa pankkitätiä.
Mutta orava on siis säästäväinen, joidenkin mielestä. Omasta mielestäni sillä on vain huono muisti, kun joutuu tekemään joka puolelle niitä käpykätköjä, jotta jokin edes löytyisi kylmän talven aikana. Mieluummin sekin vierailee lintulaudalla. Tosi on. Kop kop.
Sakari Orava taas ei liity jouluun mitenkään. Tai voihan olla, että hän viettää joulunsa muiden Oravien kanssa. Siitä ei ole minulla tarkempaa tietoa. Mutta jos luukusta olisi tullut Sakari Orava, ei ehkä ensimmäisenä olisi tullut joulun odotus mieleen, vaan lääkärilasku.
Mutta kyllä me oravan voimme kelpuuttaa jouluun kuuluvaksi. Kivesten kanssa tai ilman. Metsäneläimilläkin on joulu.
Tarkistetaan vielä, mitäs kolmantena päivänä nyt sitten oikeasti tapahtuukin:
Wikipedia:
“Kansainvälinen vammaisten päivä”
Kotiliedessä (1925) ei ole tälle päivälle mitään. Lipeäkala olisi pantava likoamaan muutaman päivän päästä. Eli nyt voi ottaa vähän lunkimmin. Voisi vaikka syöttää oravia ja jännätä mitä seuraavan päivän luukusta tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti