sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 1/24: Juna

Joulukuun ensimmäinen päivä. Tämänkertainen joulukalenteri on varsinainen julkisen sektorin kestävyysvajekalenteri. Jutta tarjosi suomalaisille hyvinvointivaltion korjaussarjaa.

Tämänmoiset isot säästötoimet lisättynä kaikkimeni-mielialailmastoon toivat minulle mieleen välittömästi Lidlin halvimmat suklaakalenterit. Kalenteri, joita ostetaan lapsille, jotka eivät tajua pyytää parempia suklaakalentereita tai Lego-kalentereita. Näitä ostavatkin lähinnä isoäidit, jotka haluavat pilata lastenlapsensa joulun odotuksen kauppareissuilla. Ja karsee suklaa plus kuviot, jotka olivat samoja minunkin lapsuudessa (1980-luvussa) antavat vastinetta sijoitetulle pääomalle. Veikkaan, että saksalaisilla on joku standardi suklaakalenterin painokuvalle. Varmaan että samat kuvat ovat olleet käytössä jo Gutenbergin ajoilta.

Ei muuta kuin nokka kohti Hallituskadun Lidliä ja mitä minun vahvasti likinäköiset silmäni näkivätkään: kaikki joulukalenterit –50%. Ei muuta kuin tuumasta toimeentulotukeen. Tämä oli varmaan jotakin johdatusta. @malkadangerin henki oli tehnyt valintani helpoksi ja koko kaupassa ei ollut kuin yksi näitä halvimpia kalentereita jäljellä.

Ainoa kalenteri. Puoleen hintaan.

Mutta miten ruma kuvakin? Luulisi, että samalla vaivalla voisi tehdä nättejäkin joulukalentereita. Mutta ei. Ja missä muuten joulupukki tulee samaan aikaan, kuin kuusta koristellaan?

Ja kun kalenterin kääntää toisinpäin, voi askarrella kätevästi pari kuusen koristetta samalla kuva-aiheella:

Todella kauniit koristeet. DIY.

Täydellinen kalenteri Kestävyysvajekalenteriksi. Hieman jännitti, olisko ne kalenterin kuva-aiheet päivitetty vuosien saatossa. Mutta otin tietoisen riskin. Ei ne voi tehdä sellaista kuvainraastoa.

Joulukalenteri maksoi 60 senttiä.

Hinnaksi kalenterille pyöristyksen jälkeen tuli 60 senttiä. Se oli siis minun joulukalenteribudjettini Varpusparveen.

Se kalenterin hankinnan taustoista. Ja nyt sitten itse asiaan: Kestävyysvajekalenteri 2013, olkaa hyvät.

Ykkösluukku löytyi helposti. Se oli vähämielisen pojan päässä. Katse oli pojalla suunnattu tytön hameen alle. Siitä varmaan tuo Hangon keksi-ilme.Avaan luukun jännityksellä. Hieman vapisevin käsin. Jännitystä lisää sekin tosiasia, että blogin kirjoittaja avaa tämän luukun vääränä päivänä. Marraskuun viimeisenä. Arvatkaa onko syyllinen olo? Mutta jos en tätä tekisi, niin silloin ei olisi joulukalenteribloggaus valmiina luettavana oikean päivän aamuna. Eli sekoitan näin oman biologisen kelloni joulukalenterin myötä.

Epämääräisen kuvion peittää tuttu ja turvallinen suklaapala. Se on saatava pois. Olen muuttunut brutaaliksi sen myötä, kun ikää on tullut lisää. Lapsena näitä markkinoiden halvimpia kalentereita aukaisin nuppineulan avulla. Kalenterihan roikkui seinällä jossain naulassa, niinpä nuppineulataktiikka onnistui suklaan kanssa hyvin, mikä on varmaan muotissaan ollut vuosia, ellei vuosikymmeniä. Mutta olihan se nysväämistä.

Nyt en käyttänyt nuppineulaa, vaan pidän kalenteria käsissäni ja pullistan kalenteria ykkösluukun kohdalta kalenterin takapuolelta käsin. Luukku napsahti auki ja ohut suklaakuviokin irtosi.

Halpiskalentereiden suklaa. Sen valmistustapa on ollut vuosikymmenet salaisuus. Huhut kertovat, että siihen on sulatettu kaikki ne suklaakonvehdit, jotka yh-äidit ovat jättäneet syömättä juhlapöytien konvehdeista ja Alladdin rasioista.

Ja joulukuun ensimmäinen luukku ja kalenterin kuvana: JUNA! Tai oikeastaan veturi. Lapsena käytin juna-sanaa, vaikka kyseessä olisikin pelkkä junan veturi. Mutta silloin ei ollutkaan mitään Pisa-tutkimuksia.

Luukku 1: Veturi

Mitäs jouluista tai joulun odotukseen liittyvää junassa tai veturissa muka on? Kysynpähän vain? Joulukuun ensimmäisenä on eka adventti tänä vuonna ja kaikissa partiokalentereissa on yksi kynttilä. Mutta mitäpä saksalaisessa 59 sentin kalenterissa onkaan? Tsuh-tsuh-tsuh-tsuh… Odotukseen viittaa kyllä se, että VR:n junat ovat usein myöhässä. Se tietää odottamista, jos keli on sateinen, kuuma, kylmä, kuiva… Junat myöhästyvät. Olipa syksy, talvi, kevät tai kesä… Junat myöhästyvät. Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan ja myöhästymään.

No Napapiirin pikajunassa on kyllä juna. Toisaalta onhan Veturimiehet heiluttaa-leffassakin. Että ei sen puoleen. Ja Yleisradiossamme oli vallan juhannusjuna. Keskikesän juhlaa juhlittiin pätkivien Iiro Rantalan ja aina-niin-ihanan Ella Kannisen äänten tahdissa--- “Ter-etu-loa J-hann-s-unaan….”

Että –yvää –oulua vaan!

Itse en ole junaillut pitkään aikaan. Munaillut senkin edestä. Mutta ikimuistoisempia junareissuja oli vuonna 1999, kun olin menossa junalla Kotkasta Riihimäkeen ensitreffeille minun tulevan tyttöystävän ja vaimon luokse. Junamatkassa oli siis mukana asiaankuuluvaa jännitystä. Aloimme pikkuhiljaa olla perillä, mutta juna ykskaks pysähtyi. Keskelle jotain hiivatin perinteistä pelto/metsä/peltomaisemaa. Mitä hemmettiä? Mitään ei kuulutettu ja ihmiset alkoivat liikehtiä jo hermostuneesti kohti käytäviä ja junan ovia. Pian kuuluikin konduktöörin kuulutus:

“Hyvät matkustajat. Emme ole vielä saapuneet Riihimäelle.”

Selvä!

Mutta jotain historiallista joulukuun ekana on ollut pakko tapahtua. Otetaan avuksemme ystävämme Wikipedia. Mitäs täällä seisoo:

“Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan 1. joulukuuta.”

Kotiliesi vuodelta 1925:

“1.12. on oltava Joulukinkku suolattuna! Useimmissa kodeissa se suolataan 5 - 6 viikkoa ennen joulua, siis marraskuussa.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti