tiistai 24. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 24/24: Joulupukki

Jouluaatto. Ja joulukalenterista sain avata tavanomaista suuremman luukun. Isompi pala pahaa joulukalenterisuklaata. Sieltähän tietysti tuli ruma joulupukki. Olisihan tämä pitänyt arvata. Nyt on joulukalenteri tuhottu, saanut energiaa 2216 kJ, proteiinia 6,2 g, hiilihydraatteja 58,4 g ja rasvaa 29,6 g.

Luukku 24 Joulupukki

Tänään voisin jakaa muutaman joulumuiston teidän kanssanne.

Joku joulu sitten, kun lapset olivat paljon pienempiä, poitsu sai joululahjaksi ison Lego-linnan. Siis sellaisen, jonka piilottaminen huoneistoon vaatii huomattavaa mielikuvitusta sekä kuvitteellisia maastoverhoilun opintoja. Tietysti emme olleet sitä ostaneet normaalihintaan. Vaan usein näitä vanhoja leluja saa hyvinkin halvalla, kun jaksaa penkoa löytölaareja. Muutoksina on luultavasti ritareiden kilpien tunnusten vaihtuminen tai jotain vastaavaa. Mutta sinä jouluna poitsu sai oikein ison paketin. Joulupukki oli käynyt aidon kiinalaisen tekokuusen alla ulostamassa lahjansa ja oli lahjojen avaamisen vuoro. Pojan kommentit, kun oli saanut Legopakettinsa auki:

Siis, waude! Linna. Tän ohjeellinen vähittäismyyntihinta on 149 euroa!!!! Iskä ja äiti? Miten teillä on ollut ikinä varaa ostaa tälläistä???

Toinen joulumuistoni liittyy taas joululahjojen avaamisen jälkeisiin aikoihin. Joulupukki oli taas käynyt meillä, kun me olimme taloyhtiön saunavuorolla saunomassa. Lahjat oli avattu ja alkuvöyhötysten jälkeen oli ruettu leikkimään uusilla leluilla. Hymyilytti, kun kuuntelin, mitä lapset tekivät leikkiessään poitsun huoneessa uusilla leluillaan.

Tyttö lauloi:

“Kiitos Sulle, Jeesuksemme, kallis vapahtajamme…”

Poika keskeytti:

“Ootko varma, onko se kallis vapahtaja?”

Tyttö:

“Ööh… En… Voisko se olla kaunis vapahtaja?”

Poika & Tyttö:

“Kiitos Sulle, Jeesuksemme, kaunis vapahtajamme…”

Yhtenä jouluna taas minä sain sukkia paljon lahjaksi. Se oli the Sukkajoulu. Rupesin miettimään heti, onko tässä jokin vihje minulle. Onko minun varpaani sellaiset, jotka pitäisi peittää tennissukkiin? Häiritsevätkö ukkovarpaasta törröttävät varvaskarvat muita ihmisiä? Onko minun kynsissäni jo sieni? Tarvitsenko Lamisiliä? Olenko muistanut rassata tarpeeksi usein varpaanvälejäni? Onko minun sukkani itsestään syttyvässä kunnossa? Kuinka monta varvasta saa sukan reiästä kurkistaa? Saanko tähän ikinä vastausta?

Jouluaaton traditioihin kuuluu myös rumimman joulukortin valitseminen. Tänä jouluna se on nyt tosi tiukka skaba.

Meillä oli joskus myös go-go-hamsters-joulu. Muistatteko vielä ne patterilla liikkuvat, vinkuvat karvalelut? Tuo hamsteri olikin sinä jouluna yksi ykköslahja molemmille lapsille. Se juoksee ja vikisee ja menee liukumäessä ja on pallon sisällä… Elikkä patterilelu helvetistä. Näin aikuisten hermoja ajatellen. Mutta juuri tuo Go-Go-Hamsteri teki joulusta niin perinnejoulun kuin olla ja voi… Nimittäin pojalla hajosi oma hamsteri vajaassa vuorokaudessa. Niinpä mä sain heti joulun jälkeen mennä valittamaan hassuun lelukauppaan, missä R-kirjain on siististi väärinpäin heti kun se aukenee… Ja tytön hamsteri taas takertui likan hiuksiin todella kivuliaasti, jolloin tarvitsimme jo saksiakin avuksi. Unohtumaton herätys sinä vuonna joulupäivän aamuna siis, kun likka tulee huutaen meidän luo hamsterin vauhtipyörä takertuneena hiuksiin. Älkää vaan kyselkö, miten tämä on mahdollista, kun sitä ei mekään tiedetä. Asioita vaan tapahtuu.

Mutta oikein mukavaa joulua kaikille lukijoilleni ja lukemaan oppiville.

 Hyvää joulua

1 kommentti:

  1. Hyvää Joulua! Ja kiitokset joulukalenterista =)
    -Nina

    VastaaPoista