Hyvää ihmisoikeuksien päivää. Tampereellekin ovat pakkaset saapuneet. Ikkunaan voipi melkein nähdä kuurankukkia piirtyneen ja syntyneen. Edellisen lauseen tarjoiluehdotus: Pyydä Joel Hallikainen hönkäilemään tuo lause.
Kymmenennen päivä aamussa on kympin tuntua. a) Pesukone toimii kuukauden poissaolon jälkeen. Kiitoksia kotimaisen pesukonemerkin varaosapalvelun slovakialaistumisesta. b) On vuodenaikaan sopivat ilmat. c) Lapsilla alkaa pian joululomat. d) Pian joulukalenteriurakka on puolessa välin. e) Voisin santsata vielä yhdellä kupilla kaffetta.
Siis täydellinen päivä. Sen voi pilata vain saksalaisen 60 sentin suklaajoulukalenterin tämänpäiväinen luukku.
Ja mitäpäs isän selästä löytyvästä luukusta paljastuukaan… kukka. Keltainen kukka. Ei millään pahalla saksalaisen halpakalenteriteollisuus ja Alfred von Scheißeschokolade, mutta tämä kukka ei ole kyllä joulua nähnytkään. Minä tunnen tasan kaksi joulukukkaa. Toinen on se, joka haisee ja toinen ei haise ollenkaan. Ja mielestäni tämä luukku ei edusta nyt kumpaakaan koulukuntaa.
Kymmenennen päivän luukku
- loukkaa kaikkia ihmisoikeuksia
- antaa disinformaatiota joulukukasta
- aukeaa vasemmalle ja pyytämättä
- on huonosti piirretty (niin kuin muutkin luukut)
- on pettymys, odotin parempaa – annan vain yhden joulutähden viidestä
- löytyy isän selästä (ei ole ruusu, silloin se olisi isällä jossain muualla)
- tekee kaikki suklaakalenterien avaajat naurunalaiseksi
- pidentää joulun odotusta
- aiheuttaa joulukalenterin pitäjälle harmaita hiuksia ja ennenaikaisen sie… eikun hiustenlähdön
- luukun kukka ei ole se kasvi, jota käytetään joulukoristeena joulun aikaan
- luukun kukka ei ole se joulukukka, jonka 72% kotitalouksista ostaa itselleen
- luukun kukka ei ole se joulukukka, josta tuli 1870- & 80- luvulla osaksi suomalaista joulun viettoa
- luukun kukka ei ole se joulukukka, jota suomalaiset ostavat 100 miljoonalla eurolla
Nyt pitää jotenkin analysoida tämä joulukukkapettymys. Eletään vuoden 2013 loppua ja minun nokan eteen työnnetään voikukkaa. Odotusarvo oli suurta. Luukun hypetys oli melkoinen. Markkina-arvo oli toista kuin luukun todellinen arvo. Syömäni suklaa kustansi minulle n. 3 senttiä. Mutta kokemani pettymyksen tunne, se on korvaamatonta. Kukkahomma, mutta tulipahan tehtyä.
Se siitä kukasta. Lopetetaan tämä, ettei liikaa rönsyile. Odottelen nyt mukuloita kotiin. Huomenna taas uusi luukku ja uudet vajeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti