Aamupahoinvointia

Dear Eki! Aamut on mulla yhtä hässäkkää. Olenko normaali? Terv. Yx faija Tampesterista.

Lapsiperheen aamut ovat yleensä yhtä hässäkkää. Ja eläminen yleensä. Tämän pitäisi sanoa vanhan Clearasil-kasvovesimainoksen teini-ikäisen poitsun suomeksi dubatulla äänellä. Ja oikeastaan kaikki, mikä liittyy elämiseen 24/7. Mutta etenkin aamut. Sit kun en keksi mitään kirjoitettavaa, voin kirjoittaa lapsiperheen päivästä, iltapäivästä, aamupäivästä, illasta, alkuillasta, yöstä jne. Mutta nyt siis aamusta.

Aamut menevät yleensä aika samalla kaavalla. Tietysti allekirjoittanut on syrjäytymisvaarassa oleva insinööri, jolle sitten on aika paljon lasten hoitoon liittyviä tehtäviä päivänsaikaan annettu. Normiperheissä minun virkaa ajavat jääkaapin oveen kiinnitetyt post-it lappuset ja kustannuspaikoilta soitetut lukuisat huolestuneet älypuhelinsoitot...

Vaimo herää ensin. Hän käy töissä. Tuo leivän kotiin. Ja hänen on kiiruhdettava. Minä jään yleensä makoilemaan. Niin kuin minunlaiset usein jäävät. En tuo leipää kotiin. Kuuntelen aikani rapinaa jo kolinaa, mitä keittiöstä kantautuu. Pian makuuhuoneeseen leviää tuoreen kahvin tuoksu. Aito, lapsityövoimalla kerätty halpa kahvilaatu on muuttunut teräksisessä termoskeittimessä lähes normikahviksi. (Kirjoittajan huom: Presidentti on jo ns. Toimihenkilöpaahtoa)

Kun aamun rapinat on rapisteltu, niin seuraa pukeutumisen kahinat. Ja saattaa tulla kuiskaus: heräähän pian, niin ennätät laittaa lapset kouluun. En ollut tällä kertaa itseohjautuva, vaan minun veltto ruumiinkieleni pakotti vaimoni lähettämään signaalin, jota kuiskaukseksi yleisesti määritellään. Kuiskaus taas tarkoittaa minun aivoissa sitä, ettei vielä ollut todellakaan kiirettä. Vaan esikiire. Ennätin ihan hyvin nähdä tukityöllistämis-uniloita. Kiireessä ihmisen äänensävy muuttuu huomattavan kovaäänisemmäksi ja jopa aggressiiviseksi. Usein valtiovarainministeriössä käytetään tällaista signaalia herätystarkoituksessa.

Ovi kävi. No kyllä se oli minunkin herättävä. Kävin vessassa heittämässä prosessivedet pönttöön ja ihailin hetken suomalaisen toimihenkilön kauneutta. Mutta tämän jälkeen olikin jo käpyteltävä keittiöön. Lapset vetivät vielä huoneissaan Zetoria. Ensimmäiseksi tarkistin lukujärjestykset. Punainen rasti menee tuntia aikaisemmin kouluun kuin sininen rasti. Tämä selvä.

Vaikka herätykset tapahtuivat eriaikaan, niin tein kummankin aamupalat valmiiksi. Siinä oli kaakaota, viiliä, leipää, leikkelettä ja olisiko ollut vielä banskua. Kun ne oli mielestäni siististi lajiteltu. Olikin aamun ensimmäisen mokan vuoro: Meillä on kaksi lasta ja jompi kumpi oli herätettävä. Kumpikohan... Lukujärjestyksessä oli punainen rasti. Eli...

Kuten arvata saattaa, mä menin herättämään pojan.

- Heräätys ukulele. Aamupalalle. Kiirehdithän, ettet myöhästy koulusta. Aikainen lintu madon nappaa...

Poika oli kuin uniltaan herätetty poika. Kun ei meinannut mitään reaktiota syntyä, niin räppäsin kirkkaan valot päälle. Johan alkoi liikettä syntyä. Poika alkoi nousta ja minä menin kaatamaan itselleni kahvia ja laitoin Aamu-TV:n auki. Minusta on hauska ajatella, että minun mediamaksuni ansiosta voin ihmetellä kotosohvalta käsin Annika Damströmin pituutta.

Poika raahautui keittiöön. Minä olin olkkarissa. Ja jonkun ajan kuluttua tyttökin nousi omia aikojaan. Eipähän tarvinnut minun herättää likkaa. Mutta jos tähän mennessä oli keittiöstä kuulunut pieni rapina, niin tilanne tuli muuttumaan.

Heti, kun tyttö istuutui tuolille, kuului:

- ÄLÄ! ÄLÄÄ! LOPETA!

- Mitä siellä oikein tapahtuu?

- TOI KIUSAA MUA!

- Lopeta kiusaaminen. Mitä sä teet siskollesi?

- EN MITÄÄN. SE ÄRSYTTÄÄ!

- ÄLÄÄÄ! EN ÄRSYTÄ. ITE ÄRSYTÄT.

- *huoh*

-ÄLÄÄ. ÄLÄÄÄ.

- Mikä siellä nyt on hätäänä.

- TOI SUUKOTTELEE.

- Älä suukottele. Minua saat suukotella jos haluat.

- ENKÄ SUUKOTTELE!

- Ei sit.

- ÄLÄÄ ÄLÄÄÄ ÄLÄÄ. TON HIHAAN VALUU RÄKÄÄ! YÄÄÄK!

- Syöhän kunnolla, vai kaivellaanko vanha ruokalappu esille?

- ÄLÄÄÄÄ. ÄLÄÄÄ. ÄLÄÄÄ. TOI TUIJOTTAA RUMASTI.

- Tuijota nätisti.

- ÄLÄÄÄ. ÄLÄÄ. ÄLÄÄÄ. TOI NIPISTELEE!

Siis tällaista toisten ärsyttämista koko aamu. Aamu-uutisissa oli kuvaa, kuinka Greenpeacin aktivistit oli laitettu kalterihäkkiin, kuulemaan oikeutensa. Voisikohan pari tuollaista häkkiä toimittaa myös tänne Tampereelle? Venäläistä kalterihäkkiosaamista tässä nyt tarvittiin.

Minulta alkoi palaa käämit. Mä menin vihaisen näköisenä keittiöön ja nyt viilipytty alkoi hieman kiehua yli.

- SIIS MITÄ IHMEEN ÄLYVAPAATA SEKOILUA ON OLLUT KOKO AAMUN? ETTEKÖ OSAA ENÄÄ SYÖDÄ KUNNOLLA?! MÄ KIRJOITAN OPETTAJILLENNE VIESTIN, MITÄ TÄÄLLÄ KOTONA TAPAHTUU.

- Äläää. Hei äläää. Lopeta. Poika pyysi.

Tyttö taas purskahti itkuun. Tämä nyt ei ollut tarkoitukseni. Mutta tällä hetkellä tytöllä on tapa rueta itkemään joka asiasta, jossa häntä kritisoidaan. Oli sitten kyseessä huonosti menneet matikan kokeet tai vaikkapa huoneen siivoomatta jättäminen. Olin kuitenkin suurieleisesti ottanut kynää ja paperiakin esille. Tosin tämä jäi uhkaukseksi, koska vielä tämä toimi.

Tilanne rauhoittui. Keittiöstä ei kuulunut yhtään kinastelua. Kello alkoi jo olla niin paljon, että mun piti sanoa pojalle:

- Ryhdypäs pukemaan ulkovaatteita. Pian tulee kiire.

Poika tuli mun luo ja katsoi kelloa ja minua:

- Ei minulla ole mikään kiire. Mä meen ysiin. Sisko menee kasiin.

- Siis ei yhden kerran?! Mikset sanonut, että mä oon herättänyt ekana väärän tyypin??!!

- Et sä kysynyt. Saanko mennä pelaamaan tabletilla?

Ziiiiiit. Ziiiiit. Ziiiiit. Siis mä tunsin mun otsasuonteni pullistuvan. Mä olin herättänyt väärän lapsen. Tyttö oli vielä keittiössä yöpuvussaan. Koska kaikki aika oli hänellä mennyt ÄLÄ-huutojen huutamiseen ja veljen kikkailuista ilmoittamiseen, niin hän oli leivästä ennättänyt pari pientä nokaretta haukkaista.

- Kuule, nyt. Sun pitäis olla ihan pian jo koulumatkalla. Sulla on kiire. Mene nyt äkkiä pukemaan.

Tyttö alkoi taas itkemään.

- MIKSET SÄ HERÄTTÄNYT MUA. MÄ NYT MYÖHÄSTYN SUN TAKIA. MUT OIS PITÄNYT HERÄTTÄÄ ENSIN. SUN VIKA!

Huokaus. En jaksanut muistuttaa, että jos hän olisi istunut ja syönyt aamupalapöydässä kiltisti ja syönyt reippaasti, niin hän olisi hyvin ennättänyt tehdä kaikki aamutoimet.

Tyttö ryhtyi heti pukemaan Ja minun korvistani tuli samanlainen valkoinen savu, fumata bianca, mitä konklaavi tupsauttelee paavia valittaessa Vatikaanissa.

- Heihei. Tyttö huikkasi ovelta.

- Heippa. Hyvää koulupäivää.