keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kirahvin kiima

Oli varhaisraskauden ultran vuoro. On tämä vaan jotenkin ihmeellistä. Ultra vahvistaa sen, mitä sitä onkaan tullut tehtyä. Tai jäänyt tekemättä. Siitä on jo aikaa, kun muksut ovat olleet pienempiä. Nyt on siis aika palauttaa vaihteeksi tämä aika mieleen. Tietysti kauhukuvana voisin lukea aikaisempia blogejani, joissa lapset olivat pienempiä. Kertausharjoituksena. Jätän väliin.

Tämän kirjoituksen ja ajatuksen katkaisi sopivasti Oulusta soitteleva lehti-myyjä, joka kauppasi Tiede-lehteä sekä H-kirjainta joka läpheen. En tilhannhut, mutta naurhoin murtheelle.

Mutta tässä on siis muutoksen tuulia ilmassa. Sopivasti kun auto on maksettu, niin se käykin pieneksi. Se on raskauden ensimmäisiä merkkejä. Muita oireita, kun raskaus etenee ovat esim. huushollin käyminen pieneksi, selittämätön halu äänestää RKP:tä, printata 3D-tulostimella vauvalle kaikki lelut, Moron lukeminen, filatelia, äänenmurros (lässytysmoodi päälle), käsittämätön halu hakea kaikkia Kelan tarjoamia tukipalveluja, Alex Stubbin seuraaminen Twitterissä jne jne… Oireet ovat yksilölisiä.

Tunsin itseni hieman vanhaksi ultran odotussalissa. Tietysti tämä on tuttua huttua, mutta kun niistä aikaisemmista on jo aikaa… Muut älypuhelintaan naputtavat jonottajat olivat minua kymmenkunta vuotta nuorempia. Odotussalissa oli televisio päällä. Yleisradiomme esitti luontodokumenttia. Oli juuri kirahvin parittelu menossa. Itse olen muuten 184 cm pitkä. Tuli vain kirahvista mieleen. Kirahvilla on kiima-aika kerran kahdessa vuodessa. Silloin on kenokaulojen toimittava. Kirahvi haistelee takapuolta huulissa olevilla systeemeillä. Niinpä kiima-aikoina kirahvin naama on mallia Mick Jagger. Yritin ajatuksen voimalla vaihtaa television kanavaa. Esimerkiksi teksti-TV olisi toiminut nyt äärimmäisen hyvin. Ja sieltä esim. varoitussivut tulevista tykistön kovapanosammunnoista.

Onneksi meidät kutsuttiin sisään. Ennen kuin joku virtahepo tai Afrikannorsu olisi ennättänyt kiimaan. Mutta kyllä sitä isommalle ukollekin tippa tuli… LINSSIIN, kun näki tulevan veronmaksajan ja peruskoulussa koodaavan ihmishahmon lilluvan vielä turvallisissa vesissä autuaan tietämättömänä kylmästä maailmasta ja Kansallisesta Kokoomuksesta. Hieman hymyilytti, kun saimme näköyhteyden kuun pimeälle puolelle, niin sielläpä Taantuma-Kestävyysvaje heilautti heti kättään meille. Morjens!

Tämä tulokas muuttaa mun elämän aivan totaalisesti. Teenkö mä nyt vauvablogin, askartelublogin, odotusblogin, vauvamasublogin, odotusajan muotiblogin, ruokablogin, remppablogin… vai pitäydynkö tässä varphusparvhessa, niin kuin murretta väänthävät lehtimyyjhät sanhoisivat.

No eiköhän tämä Varpusparvi taivu noihin kaikkiin tilanteisiin.

Ultran kanssa samalle päivälle sattui yksi haastattelukin. Välittömästi. Tosin ennätimme me vaimon kanssa hörppästä sikiökahvit, ennen kiirehdintää haastatteluun. Minun olisi pitänyt ottaa CV mukaani. Meinasin näyttää CV:nä ultrakuvaa tulevasta Taantuma-Kestävyysvajeesta. Jotain tämäkin insinööri osaa.

8 kommenttia:

  1. Huikea uutinen ! Tuhannesti onnea ! Tämä on selvä merkki siitä, että vuodesta 2014 tulee loistava. :)

    VastaaPoista
  2. Kotkan tätikin täältä toivottelee mukavia odotusaikoja - kiva uutinen!

    VastaaPoista
  3. olipas hienoja uutisia täällä =) onnea kovasti koko perheelle!
    -Nina

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus! Ja ette te nyt vielä niiiin kamalan vanhoja ole ;) Onnea vielä tätäkin kautta.

    T. N_ooraaa

    VastaaPoista
  5. Onnea!!! Vauvat on ihania :)

    VastaaPoista
  6. Ooooh... kiitokset onnitteluista... :)

    VastaaPoista