keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Varpusparven klassikot 6: Naapurissa tapahtuvan remontin kaikki hyvin kuuluvat vaiheet: poraus, naputus, haahuilu, tauko ja lorotus

Varpusparven klassikkojen alle kerään mun vanhoja juttuja historian hämäristä. Eli ne ovat bloggauksia, joista on parasta ennen päiväys mennyt umpeen, mutta ovat itselle rakkaita. Punaisen hintalapun tekstejä.

Tämänkertainen teksti on julkaistu 22.10.2010. Jälleen lapsiperheen arkea, lomautusta ja senioriangstia. Ja pakkasta. Siitä suomalaiset tykkää.

Kumpikohan on hirveämpää? Parinkymmenen asteen pakkaset vaiko naapurin kylpyhuoneen remontti. Tai oikeastaan remontista kantautuva ääni, joka on jatkunut koko päivän. Ehkä tuo jälkimmäinen. Kuitenkin suomalaisena olen jo tottunut ilmastomuutoksen tuomaan pakkasjaksoon, mikä on paljon normaalimpaa kuin se, että Vanhasen tietokoneelta on varastettu valokuva. Jälleen sellainen asia, minkä en toivo koskaan tulevan julkisuuteen. Voisi kadota samaan tuuttiin kuin Vanhasen uuniperunat.

Mutta karseeta tuo remontista kuuluva ääni. Tekisi todellakin mieli käydä valitsemassa sinne sopivat kaakelit. Tai näyttämässä, mihin se helvetin bidé asennettaisiin. Naapuri voisi vaikka sitten mun tilalla notkua naamakirjassa tai päivittää tätä mun blogia. Hermostuttaa vaan tuollainen remontinomainen häiriökäyttäytyminen. Ärsyttää sen verran, että tekisi mieli takia jalalla lattiaan tai päätä seinään. Tosin silloin minä sivistyneenä ihmisenä veisin alakerran ilmoitustaululle viestin: “Viidennessä kerroksessa insinööri naputtelee blogiaan. Valitan siitä johtuvaa meteliä.”

Kun naapurissa tehdään remonttia, niin tänne kuuluu monenlaisia ääniä. Yleisin on poran meteli. Melkein yhtäjaksoinen pörisevä ääni. Ääni jatkuu niin kauan, kunnes poramiehen sormi väsyy. Tai Biltemanin harrastajan laite hyytyy. Parina iltana tuo ääni on jatkunut illalla kahdeksankin korvilla. Joku reikä on unohtunut virka-aikana käsitellä. Ilmiselvästi. Helvetin mukavaa.

Toinen yleinen ääni on taukoamaton naputtelun ääni. Ei ole ehkä niin ärsyttävä kuin poran ääni, mutta aika lähellä sitä. Vasarasta lähtee hieman kovempi melu kuin insinöörin läppäristä. Vaikka välillä tämäkin napisee raivoisasti.

Kolmas ääni on käytävillä haahuilu turvakengät jalassa. Oikeastaan tämäkin on aika vittumaista. Pysyisivät nyt siellä remonttikohteessaan eikä kikkailla joutavia käytävillä. Sitten on aina hissit varattuina ja se aiheuttaa sen, että koko talon väki rymisee rappusilla.

Neljäs ääni on pitkän ruokatauon aikana tapahtuva virtsasuihku. Huomaat päivällä, että nyt ei ole kuulunut vähään aikaa poran ääntä, vasaran naputtelua tai käytävillä haahuilua… Niin kuuletkin ihanan hiljaisuuden vallitessa vaimean lorotuksen, minkä alkuperästä et voi erehtyä. Ja sen jälkeen alkaa poraus taas välittömästi. Ja naputus ja sen jälkeen haahuilu, tauko ja lorotus.

Mjaah… työkkäristä nyt tuli vaihteeksi postia. Kiitos aktiivisuudesta jne jne jne… Mutta valintamme osui johonkin muuhun. Toimiston nimeksi sopinee paremmin työvoiman passivointilaitos. TYPLA.

Jotenkin hauskaa tämä byrokratia. Kaikenmaailman luukuilla sitä saa käydä. Järjestelmä on tehty sellaiseksi. Mutta tänään kuulinkin, että meillä olisi ehkä mahdollisuus saada KELAlta vammaistukea. Ja kukaan ei ole meille siitä aikaisemmin kertonut. On joskus tämä KELAn touhu sellaista salatiedettä, että ei tiedä miten päin sitä hihkuis riemusta! Pitääkin nyt seuraavaksi tutkia mitä helvetin lausuntoja tuohon etuuteen sitten tarvitaan. Kun on sitä aikaa. Laatuaikaa. Mutta onneksi on ihmisiä, jotka vinkkaa tälläsistäkin asioista. Peukkumerkki sille.

Tänään on ollut helvetin kylmä. Eilen on ollut kylmä. Parikymmentä astetta pakkasta. Laadukas jaappanilainen sitimaasturi yskähteli pahasti, mutta jurahti käyntiin. Ja oikeastaan minun olotilaani kuvaa hyvin sanat “jäinen perse”. Meikäläinen luettelee nyt jäisen perseen 20 kielellä. Jos sitä vaikka tarvittaisiin.

  • suomeksi JÄINEN PERSE

  • englanniksi ICY ASS

  • afrikaansiksi YSIGE ESEL

  • albaniaksi GOMAR I AKULLT

  • arabiaksi الحمار الجليدية

  • bulgariaksi леден задника

  • espanjaksi CULO HELADO

  • hepreaksi התחת הקפוא

  • hindiksi बर्फीले गधा

  • iiriksi ASAL OIGHREATA

  • japaniksi 氷のお尻

  • jiddishiksi ייזיק טאָכעס

  • katalaaniksi CUL GELAT

  • kiinaksi 冰冷的屁股

  • koreaksi 얼음 엉덩이

  • kreikaksi κώλο παγωμένα

  • kroatiaksi LEDENA MAGARAC

  • valkovenäjäksi ледзяны асла

  • venäjäksi ледяной осла

  • viroksi JÄINE PERSE

(Käännöstyön suoritti Google-kääntäjä. Varmasti todella luotettavaa kääntämistä)

Jos ei kylmyys kaada lomautetun insinöörin hilpeyttä, niin sitten sen tekee käsien puute. Otamme esimerkin tältä päivältä: Menet iltapäivällä hakemaan lapsia. Sinulla on reppu mukana, kun juuri ennen lasten hakemista olet käynyt mm. Sokkarilla. Ostamatta kuitenkaan mitään. Käyt ensimmäiseksi hakemassa likan tarhasta. Sinä saat lapsen lisäksi mukaani likan repun, luistinkassin sekä likan itsensä tekemän “leikkimaailman”, mikä on tehty aivan varmasti Pelle Hermannin kenkälaatikkoon (kengännumero ollut ainakin 57) ja siinä on useita pieniä taikataikinasta tehtyjä osia. Kädessäsi on siis kolme isohkoa tavaraa.

Seuraavaksi onkin pojan haku eskarista. Kävelet tavaroiden ja likan kanssa muutamia satoja metriä ja haet pojan. Mukaasi saat vielä pojan repun ja luistinkassin. Mukanasi on siis kaksi lasta, kaksi reppua, kaksi luistinkassia sekä Pelle Hermannin kenkälaatikko, mikä on täynnä taikataikinan kuukusia.

Menet autolle ja kikkailet romut etupenkille, laitat lapset takapenkille turvavöihin, lyöt kaljusi kipeästi auton oven kulmaan niin, että hädin tuskin pystyt vaientamaan VOI VITTU-huudon ja köröttelet kotio kohti.

Autopaikalle päästyäsi, vapautat lapset turvavöistä, otat pojan repun, likan repun, oman repun, Pelle Hermannin kenkälaatikon, mikä on täynnä taikataikinasta tehtyjä kuukusia, likan luistinkassin ja pojan luistinkassin, laitat auton oven kiinni ja kun pääset ulko-ovelle, tajuat, että avaimet ovat vielä taskussa.

Toppuuttelet lapsia, ettei ne rähise ovella, tiputat kolme reppua, kaksi luistinkassia sekä Pelle Hermannin kenkälaatikon, mikä on täynnä taikataikinasta tehtyjä kuukusia ja kaivelet taskusta avaimia. Kun löydät avaimet, niin avaat ovet niin, että lapset pääsevät ekana sisälle, sitten laitat kenkäsi ja perseesi niin, ettei ulko-ovi pomahda kiinni ja lukkoon ja kurotat maasta likan repun, oman repun, pojan repun, likan luistelukassin, pojan luistelukassin sekä Pelle Hermannin kenkälaatikon ja kävelet hissiä kohti…

Hissillä lapset odottavat minua ja odottavat että minä painaisin nappia (kun hissin nappien painamisesta on tullut aina riitaa, niin olemme tehneet niin, että aikuiset painaa hissin nappia niin kauan, kunnes lapset osaavat olla riitelemättä)…

Minun epätoivoinen pyyntö: “Voisiko joku painaa hissin nappia?”…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti