perjantai 8. marraskuuta 2013

Varpusparven klassikot 4: Tuhti Karhunhali

Varpusparven klassikkojen alle kerään mun vanhoja juttuja historian hämäristä. Eli ne ovat bloggauksia, joista on parasta ennen päiväys mennyt umpeen, mutta ovat itselle rakkaita. Punaisen hintalapun tekstejä.

Tämä bloggaus on tehty 9.11.2010. Olin silloin tuhti, Forssassa, pitkään lomautettu...

Juu. Kiitoksia tuesta ja kannustuksesta vaan! Välillä (=aina) meikäläisen elämä on kuin elokuvasta Roudasta Rospuuttoon... Hämeessä kun ollaan, niin nopeata päätöstähän ei ole olemassakaan, eli lievästi pettymyksen makua on nyt ilmastoinnissa. Kaksi + 1 haastattelijaa oli minua kuulemassa ja aloittivatkin heti, ettei tämä ole ihan normaali työhaastattelu, koska minä olen heillä jo töissä. (ovathan he lomautuksenantajiani)... En tiedä. Mitä ajattelivat. Tai mitä minä ajattelen. Mutta niinkuin kämppikseni sanoi. Älä ajattele turhia. Anna niiden ajatella, jotka saa siitä hyvää palkkaa.

Jään siis matustelemaan tuota, kenties joskus tulee vastaustakin ja tänään jatkan forssiiliutumista. Vähän harmitti eilinen, kun kuvittelin jotain konkretiaa... No, kattellaan, mitä tuleman pitää. Ja voihan sitä muualtakin tärpätä. Sellainen kutinakin on...

Mutta se noista työasioista sitten. Välillä sitä kuvittelee, että nyt sitä onnistuu, mutta useammin sitä joutuu pettymään. Pettymys on kuin pahanhajuinen tuhnu, mikä leijailee hitaasti sieraimelta toiselle vaivautuneessa haastatteluympäristössä. Jokainen haistelee ja miettii, kuka sen on laskenut ilmaan ja vapauttanut mielensä. Tai siis tässä tapauksessa tietenkin ryppynauhansa.

Olen siis Forssassa nyt. Aamulla läksin aikaisin sotkemaan taas tuota väliä. Nyt kävin Biltemasta hakemassa uudet pyyhkijänsulat, niinpä näkyvyys on sitten hieman avarampi, jos se sitten "AIVAN VALTAISA LUMIMYRÄKKÄ MIKÄ SEKOITTAA KOKO SUOMEN, KUN NE EI OSAA VALMISTAUTUA LUMEN TULOON KUNNOLLA" tulee. Onkin sitten viikolla äksöniä. Perjantaina on sitten Businesstreffit, joho yritän nyt sitten naamioitua forssalaisten sekaan. Järkytyksekseni huomasin noiden kestävän nollayhteen. Saas nähdä mites mä pääsen sieltä livahtamaan, kun vaimo oli suunnitellut samaiselle viikonlopulle Laatuopintoihin liittyvää laatuviikonloppua kahdestaan ilman lapsia. Uskoisin tämän vastaavan 10 opintopisteen suoritusta. Työpaikkaopintoina. Ja näytöin.

Olen ylipainoinen. Ylipainoiselle on monta nimitystä: läski, lihava, roteva, kaappi, mies, jota ei neuvolassa punnita, on ollut ruoka-aikaan kotona. Muutamia mainitakseni. Eipä ne mua loukkaa. Itselleni pystyn nauramaan ja edellä mainitut kuvaavat minun ulkoista muotoani oikein hyvin. Mutta tässä päivänä muutamana särähti yksi sana mun korvaan aivan simona. Valoitan taustaa.

Olimme Keski-Suomessa mummolassa. Oli juttua jonkun satukirjan lukemisesta jollain sängyllä. Karoliina sanoi: "Isä ei sitten tule samaan sänkyyn, kun se on niin iso ja se vie niin paljon tilaa. Isä on lihava."

Minua nauratti tuo kommentti. Enpä uskonut olevani tilanviejä... Mutta sitten äidiltäni tuli aivan odottamaton kommentti, jolloin meikäläinen näki punaista.

Äitini: "Ei isä mikään lihava ole. Isä on TUHTI."

EI VITTU! Kaikista lupsakoista lihavuus-sanoista hän valitsi juuri sanan tuhti! MINÄ HALUAN OLLA LÄSKI, LIHAVA TAI LUPSAKKA... MUTTA EN TUHTI! Ei helvetti. Mikä sana. Tuhdista tulee mieleen TUHTI VIIKONLOPPUPAKETTI. Normaalisti Iltalehti on parinkymmenen sivun lehden läpsykkä, mutta tuhti viikonloppupaketti paisuttaa sen kymmenenkertaiseksi. Toivon hartaasti, ettei tyttäreni ala käyttään tarhassa nimitystä tuhti-iskä.

"MMMM.... Kulta... täältä tulee tuhti aviomiehesi ja aikoo tehdä nyt taikoja."

Tuhti bloginpitäjä? Tuhtimo? Tuhtiluukkumies?

Juu. SIINÄ on sana, mistä en tykkää.

Äidilläni on omituinen tarve aina korjailla asioita... ikäänkuin suojelisi mua nyt kaikelta mahdolliselta... Kuten tuo etten ole läski, vaan tuhti. Kas kun ei pyylevä. Muistan kun aloin valittelemaan joskus aikoinaan hiustenlähtöni. Niin eiköhän pahinta hiuskriisiä lohduttamaan tuli välittömästi äitini "lohduttavat sanat":

"Älä huolestu, kyllä ne hiukset kasvaa aina takaisin..."

Ei helevetti... menisinkö nyt juomaan tuhdin kupin kahvia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti