Vaje. Se tuntuu olevan tällä hetkellä muotisana. Julkisen talouden kestävyysvaje. Kovasti nyt meidän kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Julkisen talouden kestävyysvaje on meidän kaikkien asia. Se on kaikkien huulilla. Sen pitäisi tulla uniin ja sen on ensimmäisenä oltava mielessä kun herää nukuttuaan univajeensa pois.
Kovasti ollaan siis kriisin partaalla, mutta miksi sanotaan, että on vaje? Siististi ja hyvin pukeutuneiden ministereiden suihin vaje istuu hyvin. Ei hihan suusta pilkistävän arvokellon kanssa tai kirkkaan punaisiksi lakatuilla kynsillä voi muusta puhuakaan. Vaje kuulostaa kuin pieneltä purolta tai ojalta, jonka yli voi kivasti pomppia. Mättähältä mättähälle. Välillä voi pikkujalkakin pilkahtaa. Pitää vain varoa, ettei Nokian kontiot mulppaa ja vettä menee äidin kutomiin villasukkiin, joihin on vielä varvasosastoon jätetty kasvunvaraa.
En tiedä taaskaan, mitä ajatella. Sen hoitaa minua viisaammat. Valtioneuvosto julkisti budjettiriihensä päätteeksi 18 sivuisen prujun, mitä pitäisi tehdä. Ja jos ne eivät riitä, niin pääministerin sanoin “keksitään lisää.” Tietysti olen omalta kohdalta huomannut tämän “haastavan tilanteen”, “kestävyysvajeen”, “rakennemuutoksen” tai millä nimellä tätä kusessa ollaan-tilannetta kutsutaankin. Juice puhui paskan parfymoimisesta ja sitähän nämä vajehöpötykset ovat.
Hieman nostin kulmiani kun luin budjettiriihessä uudelleennostettua Joutsenon säilöönottoyksikön perustamista. Säilöönottoyksikkö? Minusta kovin brutaalisana, jossa inhimillisyys ei ole ainakaan päässyt rehottamaan. Vähän samaa luokkaa kuin Tampereelle ilmestynyt vainajahissi. Tietysti julkisen talouden kestävyysvajeen kurominen ja maasta poistettaville ulkomaalaisille tarkoitettu säilöönotto antaa mielenkiintoisen mielleyhtymän. Etenkin kun tämä asia nostettiin näin framille.YLE kirjoittaa: “Uudessa säilöönottoyksikössä voidaan kehittää myös vaihtoehtoisia säilöönoton muotoja.”
Tervetuloa Suomeen, ulkomaalaiset. Ja ennenkaikkea tervemenoa!
Tästä meikäläiselle tulikin ajatus, jos muutettaisiin vaikkapa valtion virastot/laitokset/toimistot etc. karkeankuuloiseksi. Tuo säilöönottoyksikkö on tietysti on omaa luokkaansa, kun se on totta ja sana esiintyy Suomen lakikokoelmassakin. Mutta olisiko realistista asioida esim. näissä:
Tilastokeskus – Pilkunnussintalaitos
Opetushallitus – Lasten ja nuorten syrjäytymisen edistämiskeskus
Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus – Uusien yritysten perustamisen vaikeuttamislaitos
Työ- ja elinkeinotoimisto – Negatiivisten työvoimapoliittisten lausuntojen antamistoimisto NETLA.
Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus – Uusien pullakahviseminaarien rahoituskeskus
Sosiaali- ja terveysministeriö – Viinan ja tupakan haittojen muistuttamislaitos
Vajetta ja vajeen tilkitsemisyrityksiä. Niitä nyt riittää. Samalla tuska lisääntyy, kun katsellaan käppyröitä, miten hyvin läntisellä naapurimaalla menee. Kateusvajetta meille ei ole päässyt kertymään. Naapurikateutta ei helpota yhtään, kun ne pärjää euroviisuissa (vaikkei niillä ole edes Euroa), lätkässä ja talouskin on paremmassa jamassa kuin meillä. Tässä jo ihan oikeasti miettii, että mitäs jos me luovutetaan Ahvenanmaa Ruotsille ja samalla kaupan päälle sitten muu Suomi. Suostuisivatkohan he tähän. Siinä vasta säästöjä tulisikin.
Nojoo. Tietysti työttömyys tilanteena on sellainen, ettei hirveästi pysty yhteisiin säästötalkoisiin osallistua. “Hei, nyt kaikki mukaan ja pelastetaan Suomi tästä noin ja näin. Hypätään tämän vajeen yli flip ja flop.” Toisten armoilla tässä siinä mielessä ollaan. Ja ehkä jopa valtioneuvoston miettimän kestävyysvajeen hoito-oppaankin. Itse voin olla vain aktiivinen työnhakija ja koulutuksen hakija.
Mutta onneksi en ole havainnut onnellisuusvajetta. Monet asiat ovat hyvin vajaavuuksista huolimatta. Kävin sairaalan suljetulla osastolla tervehtimässä tämän nykyajan uhria ja onnekseni hän voi jo paljon paremmin. Mikä oli minusta mahtava uutinen. Pari tuntia paranneltiin maailmaa. Mutta kestävyysvajeesta emme puhuneet. Tämä oli itselleni se uutinen. Sen verran huoletti. Tietysti omien kokemusteni kautta.
Itselläni tuntuu olevan positiivinen mieli. Ja monia suunnitelmia. Ja jännintä tässä on, että suurin osa mun ajatuksista liittyy täydelliseen muutokseen. Minulla ei ole siis ajatusvajetta. Mikään pakonomainen tarve nyt heti ja välittömästi ei ole. Vaan nyt on ns. pähkäilyvaihde käynnissä.
Ja erityisen syyn pähkäilyyn aiheuttaa tämä Ylen uutisoima juttu perinteisten ammattien työttömyyden kasvusta vuoden aikana:
- Sähköasentajat (+27%)
- Levyseppähitsaajat (+30%)
- Putkiasentajat (+33%)
- Koneinsinöörit ( +41%)
- Ohjelmistosuunnittelijat (+50%)
Tämä mielessä koneinsinööriminä menee keittämään kahvia ja odottelee pikkuhiljaa lapsia koulusta kotiin. Itseäni naurattaa ajatus: mitkähän olisi nuorison ajatukset, jos vuosia koulutettu työtön menisi kertomaan lapsille kouluun opiskelun järkevyydestä…
