maanantai 4. marraskuuta 2013
Maanantaina sataa aina
Nyt näin marraskuun ensimmäisenä maanantaina, on sopivan harmaata ja sateista, ettei tee mieli näyttää kalpeaa nenäänsä ulkonakaan. Ainoa järjellinen toimenpide oli työttömyyskassan raha-anomuksen teko ja lasten lähettäminen kouluun. Blogin naputtelua en luokittele kohtaan "järjellinen toimenpide".
Toisaalta toimettomuudelle voisi keksiä paljon positiivisakin piirteitä: Minua ei niin maanantait ärsytä. Ihan mukavia päiviä. Vaimo lähtee töihin ja lapset herää kouluun. Ja aamuhässäköinnin jälkeen on varsin mukava hiljainen hetki, jonka voisi käyttää järkevämminkin hyödyksi, kuin katsomalla filippiiniläistä merenneidoista kertovaa saippuasarjaa.
Ja kun olemme Suomessa, suomalainen veronmaksaja taas sitten odottaa koko viikon perjantaita. No minä en odota. Jokainen päivä on perjantai. Perjantai on minussa. Töitä kattelen ja blogeja naputtelen.
Työttömänä ei tapahdu työpaikkakiusaamista. Työttömänä ei tapahdu uutisissakin ollutta kiusaamista esimiesten taholta. No tietysti byrokratia nyt vähän kiusaa meitä. Mutta sille voi näyttää karvaista persettä ja suomalainen aito lähibyrokratia on usein hyvää "blogimatskua".
Itse olen hirmuisen iloinen, että olen kahden blogin loukussa. Varpusparveen töräytän synkimmätkin ajatukseni. Tai mitä sylki suuhun tuo. Ja sitten minun "kulttuuriblogi" on sitten startannut ihan kivasti. Ja olen haalinutkin sille yhteistyötahoja. Tampere on kuitenkin kulttuurikaupunki ja oikeastaan nyt vasta olen löytänyt nuo teatteritkin täältä. Blogia on kirjoitettu periaatteella: "Mittään en ymmärrä, mutta kirjoitan siitä." Paljon on siis Kulttuurikarppaajan pään menoksi suunnitteilla. Luvassa on nyt ainakin Chaplinia ja lastenteatteria. Mitkä ovat varmistumassa. Stand-up-keikka ja ooppera on vielä neuvotteluasteella. Ja musiikkijutuista oon aina ollut kiinnostunut, joten erimoisia keikkajuttuja kirjoitan. Oman budjettini mukaan tietysti. Mutta toivottavasti tuo blogi auttaisi meitä "taviksia", mitä lähtisi katsomaan. Ja haastaa tietenkin itsensäkin. Musikaali on jo koettu, mutta ajatuksena olisi ainakin ooppera ja baletti, mitkä voisivatkin olla hyvinkin haasteellisia meikäläiselle. Odotan mielenkiinnolla sellaista hetkeä, jolloin mä parahdan: "MITÄ HITTOO MÄ TÄSTÄKIN KIRJOITAN!!!!" Sitä hetkeä odotellessa siis... Kulttuuri on tärkeää näin vaikeina aikoina. Sota-aikanakin oli rintamamiehille viihdytysjoukkoja ja erimoisia iltamia, jotta vaikeissa (nykyään sanottaisiin "haastavissa") oloissa mieliala olisi mahdollisimman hyvä. Toivottavasti taantuma-Suomessa ihmiset eivät aja itseään piippuun, vaan ostaisivat olutsalkun sijaan lipun jonnekin häppeninkiin. Se olisi kulttuuriteko, mutta myös omatoimista mielenterveydenhoitoa. Kaveria ei saa jättää, mutta itseään ei saa unohtaa.
Mutta tietysti nuo on mun sivurojekteja. Blogit ja muut. Yhteiskunta odottaa, että minä pääsen takaisin hyväksi veronmaksajaksi ja haluaa minun työllistyvän. Itselläni on nyt ollut hautumassa yrittäjyys-ajatus ja sitä olen nyt hinkkaamassa timangiksi. Minä juttelin asiasta jo TE-toimiston kanssa ja yllätyksekseni eivät tyrmänneet, vaan nyt minä olen menossa alkuviikosta yritysneuvontaan keskustelemassa asiasta. Voi olla, että nauravat pihalle, mutta meinasin nyt katsoa tämän kortin. Vaikka ymmärrän hyvin, miksi minulle tyrkytetään lähihoitajaopintoja. Nyky-Suomessa on vain niin, että entiset mediapersoonat työllistyvät kiinteistövälittäjiksi ja me muut lähihoitajiksi.
Mutta yksi työllistymisvinkki meille syrjäytyneille: Olin tässä päivänä yhtenä Hallituskadun Lidlissä. Tarkoituksena oli ostaa jotain syötäväksi kelpaavaa perheelleni. Eli urbaanimetsästystä. Mulla oli kaatolupa parille 400 gramman sikanaudalle. Kebabeläintä ei voi aina syödä sen kalleuden vuoksi. No mun perässä vedettävässä lodjussa oli paistopisteen leipää, rasvaa, leikkelettä, maitoa ja pari sikanautaa, kun sitten aamupäivän eläkeläisruuhkan keskeltä pärähtikin kuulutus:
"KASSOILLE TARVITAAN LISÄÄ HENKILÖKUNTAA!"
Olisin mennyt muuten kassalle kaksi, mutta vierastin heidän kassajärjestelmäänsä ja minulla oli katkeamassa monien elintarvikkeiden kylmäketju...
maanantai 14. lokakuuta 2013
Sossu-Tatu ja terve suomalainen kateus
Tässä päiväkirjaa noilta ajoilta. Tämä on henkilökohtainen kokemus. Tapahtui Tampereella vuonna 2009:
TAMMIKUU 2009
7.1.2009 Minun toistaiseksi kestävän lomautuksen alkamisajankohta. Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon.
12.1.2009 Minun ansiopäivärahahakemus saapunut IAET-kassaan.
19.1.2009 Minä kävin neuvottelemassa lainat tämänhetkisen tulotason edellyttämälle tasolle.
20.1.2009 Vein 40-sivuisen toimeentulohakemuksen sossuun. Vaimoni jätti opintolainahakemuksen Kelaan ihan varulta. Vein Tampereen kaupungin lastenhoidosta päättävälle asiakaspalvelupäällikölle muutoshakemuksen tulotason muuttumisesta.
22.1.2009 Kävin ensimmäistä kertaa seurakunnalta pyytämässä apua. Sain ruokalapun ruokanysseen
26.1.2009 Hain ruoka-avun ruokanyssestä. Rahaa en ollut saanut vielä senttiäkään.
27.1.2009 Katsoin IAET-kassan sivuja. He olivat käsittelemässä vasta 25.11.2008 tulleita hakemuksia
28.1.2009 Soitin sossuun. Hylätty päätös. Soitin työttömyyskassaan ja pyysin, voisiko ne lähettää jonkun todistuksen, että ne on ruuhkautunut
29.1.2009 Sain sossusta kielteisen päätöksen postissa. IAET-kassa käsittelee 26.11.2008 tulleita hakemuksia. Vaimo sai päätöksen opintolainan takauksesta.
30.1.2009 Jätin uuden toimeentulohakemuksen sossuun ja soitti heidän soittotunnilla sossuun kysyen, millä me maksamme vuokramme. Meillä kuulemma piti olla rahaa, koska olen vain lomautettuna ja kuulun työttömyyskassaan. Sain IAET:n todistuksen postin mukana.
HELMIKUU 2009
1.2.2009 Laitoin postiin hakemuksen kaupungille päivähoitomaksujen alentamiseksi (Tämän pystyi laittamaan postiin vasta kun IAET-kassalta tuli tuo lappunen heidän tilanteestaan.)
2.2.2009 Jouduin maksamaan vuokran luottokortilla. Tästä voi sosiaaliasiamiehen mielestä tulla ongelmia, koska sosiaaliasema voi katsoa tämän luottokorttisiirron lisätuloksi.
4.2.2009 Sain postissa ansiopäivärahan jatkohakemuksen ja valittelun heidän tilanteestaan. IAET-kassa käsittelee 26.11.2008 tulleita hakemuksia.
5.2.2009 IAET-kassa käsittelee 27.11.2008 tulleita hakemuksia.
6.2.2009 Laitoin Kelaan asumistukihakemuksen. Odotettavissa oleva käsittelyaika on n. 4 viikkoa. IAET-kassa käsittelee 28.11.2008 tulleita hakemuksia.
8.2.2009 Laitoin ensimmäisen jatkohakemuksen IAET-kassalle ansiosidonnaista päivärahaa varten
9.2.2009 IAET-kassa käsittelee 2.12.2008 tulleita hakemuksia.
11.2.2009 Soitin seurakuntaan ja saikin ajan perjantaille. Soitin sosiaaliasiamiehelle, joka kehotti odottamaan ja tekemään kanteen Länsi-Suomen lääninhallitukselle.Valitin asiasta toimeentuloasioista vastaavalle päällikölle. Hän kehotti ottamaan yhteyttä sosiaaliasiamieheen. En päässyt läpi sossun soittotunnilla. IAET-kassa käsittelee 3.12.2008 tulleita hakemuksia.
12.2.2009 Sain käteeni lasten päivähoitomaksut. Maksut olivat normaalisuuruiset. Eli meidän tilannetta ei oltu huomioitu mitenkään. IAET-kassalta tuli tieto, että he ovat pahasti ruuhkautuneet ja odotettavissa oleva käsittelyaika on 10 viikkoa.
13.2.2009 Kävin seurakunnan diakonin juttusilla. Tuloksena oli ruoka-apua 3 kassillista Ruokanyssestä ja 40 euron ostolupa Anttilan alakertaan. Sossusta tuli päätös. He maksavat vain n. 75 % vuokrasta. Ei mitään muuta. Uhkailivat takaisinperinnällä realisoitavissa olevasta varallisuudesta. Eivät ottaneet päivähoitomaksua huomioon, koska päivähoitomaksuista pitää hakea maksuvapautusta 1.1.2009 alkaen. Tampereen Kaupungin päivähoitopuoli ei tähän suostu. Päivähoitovapautus tulee voimaan helmikuusta lähtien. Eivät olleet käsitelleet meidän hakemuksia. Tekivät kuitenkin pikapäätöksen puhelimessa. Tosin vaimon piti itkeä puhelimessa. IAET-kassa käsittelee 5.12.2008 tulleita hakemuksia.
17.2.2009 IAET-kassa käsittelee 9.12.2008 tulleita hakemuksia. Kävin ostamassa 39,96 euron edestä ruokaa. Humanitääristä apua, nääs. Koko summaa (40 euroa) ei saatu tuhlattua. Kelasta soittivat, että päätös asumistuesta on tehty. Vain tilinumero puuttuu.
18.2.2009 IAET-kassa käsittelee 15.12.2008 tulleita hakemuksia.
19.2.2009 KELAn asumistukipäätös tuli postissa. Tosin asumistuesta on takautuva maksu helmikuulta maksettu kokonaan suoraan Tampereen sosiaalivirastoon. Eli helmikuulta ei me saatu penniäkään. Kun taas sosiaalivirasto on vaatinut IAET-kassan maksavan sosiaaliviraston aiemmin maksavan toimeentulotuen kokonaisuudessaan heti, kun IAET-kassa saa minun rahat maksatukseen. Virtsassa olo sossun kanssa jatkuu, kun ne on noin hanakasti vaatimassa rahoja. Voipi ollakin, että heti kun IAET-kassa saa rahat mun tilille, niin sossun touhu pakottaa siihen, että toimeentulotuen tarve jatkuu ja pitkään. No postiluukusta lopsahti myös päivähoitomaksujen alennuspäätös. Tosin tammikuun maksu on vielä maksettava. Mutta sille saatiin maksun lykkäystä.
23.2.2009 Kävin hakemassa seurakunnan Ruokanyssestä ruoka-apua kolmen kassillisen verran. IAET-kassa käsittelee 17.12.2008 tulleita hakemuksia. Tajusinpas juuri, ettei Uudesta iloisesta teatterista eikun insinööriliitosta (UIL) ole tullut mitään reagointia minun jäsenmaksujen alennushakemukseen.
26.2.2009 IAET-kassa käsittelee 19.12.2008 tulleita hakemuksia.
27.2.2009 IAET-kassa käsittelee 22.12.2008 tulleita hakemuksia. Saimme myös vuokranmaksuun lisäaikaa. Mikä oli pienen jipiin veroinen asia. (jipii suluissa)
MAALISKUU 2009
3.3.2009 Sain automaattisen viestin Uudelta iloiselta insinööriliitolta, kun kysyin jäsenmaksujen alennushakemuksesta. Heillä on 4 viikon jono viestien vastailuunkin. Amen.
4.3.2009 Vein uuden toimeentulohakemuksen liitteineen sossuun.
5.3.2009 IAET-kassa käsittelee 29.12.2008 tulleita hakemuksia.
6.3.2009 IAET-kassa käsittelee 31.12.2008 tulleita hakemuksia.
9.3.2009 IAET-kassa käsittelee 5.1.2009 tulleita hakemuksia.
10.3.2009 2. jatkohakemus tehty ansiosidonnaista päivärahaa varten IAET-kassalle.
11.3.2009 IAET-kassa käsittelee 7.1.2009 tulleita hakemuksia.
12.3.2009 Sossusta sain toimeentulotukipäätöksen. Nopea suoritus sai Insinöörin hämilleen. Pelot luottokortin käytöstä yms. olivat onneksi aiheettomia. IAET-kassa käsittelee 8.1.2009 tulleita hakemuksia.
17.3.2009 IAET-kassa käsittelee 9.1.2009 tulleita hakemuksia.
18.3.2009 IAET-kassalta päätös. Saadaan rahnaa puolelta tammikuulta. Helmi- ja maaliskuu menee kokonaisuudessaan Sossuun. Ja sinne jäätiin vielä velkaa reilut 200 euroa. Eka täyden tuen kuukausi tulee olemaan toukokuu.
23.3.2009 Kävimme asunnon näytössä parin korttelin päässä. Laskelmiemme mukaan saamme paremmin asumistukea, kun muutamme isompaan ja uudempaan asuntoon, jossa on tehty paljon remontteja.
24.3.2009 Tieto kämpän saamisesta.
26.3.2009 Uudemman ja isomman asunnon vuokrasopimuksen allekirjoitus ja nykyisen irtisanominen. Vältettiin vuokran älytön korotus, saadaan parempaa asumistukea ja kk-menot laskee!!!
HUHTIKUU 2009
1.4.2009 Muuttaminen uuteen osoitteeseen alkaa. Kaikki tavarat pitää olla siirretty 20.4.2009 mennessä.
7.4.2009 Insinööriliitolta vastaus 3.3.2009 lähettämääni sähköpostiin. “Lähettämääsi alennushakemusta ei voi käsitellä, koska lomautuksen perusteella alennusta voi hakea vasta jälkikäteen (paitsi jos kyseessä on määräaikainen lomautus), lomautuksen päättyessä tai viimeistään vuodenvaihteessa. Voit kuitenkin jo sitä ennen maksaa alennettua jäsenmaksua tämän vuoden laskussasi ollutta viitettä käyttäen…”
9.4.2009 Laitoin 3. jatkohakemuksen ansiosidonnaista päivärahaa varten.
15.4.2009 IAET-kassalta päätös. Laskujemme mukaan Tampereen kaupunki on raapaissut 631,83 euroa ylimääräistä. Olemme jälleen pulassa. Sossun touhujen takia.
16.4.2009 Soitto toimeentulotukemme käsittäjällemme. Yhtä tyhjän kanssa. Uusimmat suoritukset eivät heillä kuulemma näy, ja hän ei pysty sanomaan onko maksettu liikaa vaiko liian vähän, kun tämän hoitaa joku perintätoimisto. Mutta hänen laskelmansa ovat kuulemma oikein ja huomioitu kaikki mahdollinen. Ja jos on maksettu liikaa, niin kyllä perintätoimisto laittaa rahat tilille. Jos on hätä, niin voimme hakea lisää tukea, mutta huhtikuun jälkeen on sitten realisoitava meidän omaisuuttamme. Tämä vaihtoehto ei järin kiinnosta, kun on kyse mun rahoista, jotka kuuluu mulle.
17.4.2009 Soitto IAET-kassalle ja varmistus siitä, kuinka paljon on mennyt Tampereen kaupungille. Joudumme ottamaan tämän virheen takia yhteyttä sosiaaliasiamieheen, toimeentulotuen päällikköön ja seurakuntaan. Ja toivomme pikaista päätöstä.
19.4.2009 Viimeinenkin tavara on siirtynyt uuteen osoitteeseen. Tämä tapahtui klo 20.34.
20.4.2009 Seurakunnan diakoni soitteli tilanteestamme. Jos rahoja ei kuulu ja sossu on nyhtänyt liikaa mania, niin ruoka-apua lupaili.
23.4.2009 Hiljaisuus sossun suunnalta. Otin yhteyttä läänin sosiaalitarkastajaan.
24.4.2009 Läänin sosiaalitarkastaja vastasi minulle: Hän kirjoitti mm. “…Myönnetty toimeentulotuki voidaan periä takaisin mm odotettavissa olevasta etuudesta, joka ei ole toimeentulotuen myöntämisen aikaan hakijan käytettävissä. Eli jos esimerkiksi työttömyyspäivärahan saanti viipyy ja sen vuoksi joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Päätös perinnästä on tehtävä toimeentulotukipäätöksen yhteydessä ja enempää ei voida periä mitä on toimeentulotukea myönnetty. Perintä voidaan tehdä vain samalle ajalle maksetuista etuuksista. Eli helmikuulle maksettua toimeentuloutkea voidaan epriä takaisin vain helmikuulle maksetuista työttömyyyspäivärahoista. Perintä ei myöskään saa aiheuttaa uutta toimeentulotuen tarvetta. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka perinnästä on tehty päätös, sitä ei saisi toteuttaa, jos sen vuoksi rahat eivät riitä ja olisi uudelleen toimeentulotuen tarpeessa. Kun kunta perii suoraan työttömyyskassalta työttömyyspäivärahan, kassa maksaa sen sosiaalitoimelle koko siltä ajalta mille on saatu toimeentulotukea. Mutta sosiaalitoimesta tuo raha on viivytyksettä maksettava hakijalle siltä osin kuin mitä jää mahdollisen perinnän jälkeen yli. Kehottaisin ottamaan yhteyttä sosiaalitoimen virkailijaan, joka on asiaanne hoitanut tai hänen esimieheensä ja selvittämään asiaa. Se lienee nopein tapa hoitaa asiaa. Mitään nopeaa valitustietä ei ole. Asiasta voitte tehdä kirjallisen muistutuksen sosiaalitoimeen. Muistutuksen teossa tarvittaessa avustaa sosiaaliasiamies. Sosiaalitoimen toimintatavoista voidaan tehdä myös kirjallinen kantelu lääninhallitukseen, mutta käsittelyaika selvitys- ja vastinepyyntöineen on kuukausia. Toimeentulotukipäätökseen voi hakea valittamalla muutosta myös perinnän osalta päätöksessä olevan muutoksenhakuohjeen mukaan.
Jos mahdollisesti liikaa perittyjä rahoja ei palauteta pikaisesti, on tarvittaessa mahdollisuus hakea lisää toimeentulotukea. Omaisuuden realisointiasiaa en ymmärtänyt. Kyseessä lienee kuitenkin tilapäinen toimeentulotuki…”
24.4.2009 Kurkistus tilin saldoon. Sossu olikin hiljaisuudessa palauttanut rahat suoraan minun tililleni. Tosin summa oli reilut satasta suurempi kuin laskin. Hyvä niin. Muutama päivä tämän jälkeen tuli vielä “Todistus korvatusta toimeentulotuesta.” Minä olen tämän suhteen tyytyväinen. Eipä tarvitse ruoka-apua hän.
TOUKOKUU 2009
8.5.2009 Sain KELAlta asumistukipäätöksen. Kerrankin jokin asia menee niinkuin on ajatellut: isommasta ja uudemmasta kämpästä enemmän tukea ja vähemmän vuokramenoja. Jopa kk-vesimaksukin oli pienempi. Sijainti parempi tai ei ainakaan huonontunut. Kuukaudelle tulee säästöjä lähemmäksi satanen kuussa!!!
10.5.2009 Laitoin 4. jatkohakemuksen IAET-kassalle ansiosidonnaista päivärahaa varten.
13.5.2009 IAET-kassalta ensimmäinen täysimääräinen kuukausi ansiosidonnaista päivärahaa ilman, että sossu tai mikään muukaan taho on tempaissut siitä mitään pois. Tätä onkin odotettu lomautettuna 19 viikkoa.
15.5.2009 Minä kävin TE-toimistossa uusimassa työnhakunsa. 5 min toimitukseen piti odottaa parikymmentä minuuttia. Yllättäen ei edes ehdottanut mitään koulutusta tai töitä. Hah. Tosin työkkäriin piti vielä toimittaa todistus tulevista ennakkolausuntoa
KESÄKUU 2009
11.6.2009 Laitoin 5. jatkohakemuksen IAET-kassalle ansiosidonnaista päivärahaa varten.
15.6.2009 Rahat ropsahti tilille. Eläköön IAET-kassa! Eläköön! Eläköön! Eläköön!
26.6.2009 Saan virallisen päätöksen lasten päivähoidosta. (Anomus jätetty 17.1.2009. Hiljaa hyvä tulee ja tosi hiljaa vielä parempi.) Päätöspöytäkirja on Tampereen kaupungin Lasten ja nuorten kasvun tukemisen asiakaspalvelupäällikön varahenkilön allekirjoittama: “Hylkään hakemuksen lasten päivähoidon asiakasmaksujen perimättä jättämisestä 7.1.2009. Tammikuun 2009 päivähoitomaksut on huomioitu toimeentulotuessa. Molempien lasten päivähoitomaksu on tarkistettu vanhempien tulojen perusteella 1.2.2009 alkaen."
***
Siinä oli puolen vuoden ajalta kokemusta suomalaisesta sosiaaliturvasta, kun sattuu jotain yllättävää. Olen noista ajoista paljon viisaampi. Oma kokemukseni on se, että suomalainen sosiaaliturva on suht riittävä, mutta jotta sitä avun tarvitsija saa, niin on tehtävä melkoisia akrobaattitemppuja. Kun joudut työttömäksi, sinun tulosi romahtavat ja sen mukaan on elettäväkin. Ensimmäisenä säästät omista menoista. Omista harrastuksista. Omista vaatteista. Lapset tässäkin etusijalla.
Ja suomalainen sosiaaliturva ei taivu erikoistilanteeseen. Vaan mennään sitten meidän kaltaiseen pompotteluun ja uhkailuun. Ja lakipykälien soveltamiseen. Jotenkin hirveätä aikaa oli tuo 19 viikkoa, kun odoteltiin täysiä ansiosidonnaisia päivärahoja. Jotenkin pelottavia oli ne sossun lopulta myöntämät tuet ja muistutukset varallisuuden realisoinnista.
Mutta tämäkin piti kokea. Olen montakin kokemusta rikkaampi. Mutta kun peräkanaa on palanut asunto, isä kuollut syöpään, pitkä työttömyys, äidin syöpäkuolema, masennus ja uusi työttömyys, niin olen huomannut yhden asian: mä en vähästä enää valita. Monet mulle on hokenut sananlaskua: "Jokainen saa, minkä jaksaa kantaa." Tuota... Mä niin vihaan tuota sananlaskua.
Ja noista ajoista olen kiitollinen tuttujen Facebook-peukuista, tuntemattomien uskomattomasta tuesta ja tietysti vaimolle, joka on jaksanut olla tukemassa minua. Vaikka olen työtön, olen ehkä paljon viisaampi.
Mutta olen silti kateellinen Sossu-Tatulle.
perjantai 30. elokuuta 2013
Vaje
Vaje. Se tuntuu olevan tällä hetkellä muotisana. Julkisen talouden kestävyysvaje. Kovasti nyt meidän kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Julkisen talouden kestävyysvaje on meidän kaikkien asia. Se on kaikkien huulilla. Sen pitäisi tulla uniin ja sen on ensimmäisenä oltava mielessä kun herää nukuttuaan univajeensa pois.
Kovasti ollaan siis kriisin partaalla, mutta miksi sanotaan, että on vaje? Siististi ja hyvin pukeutuneiden ministereiden suihin vaje istuu hyvin. Ei hihan suusta pilkistävän arvokellon kanssa tai kirkkaan punaisiksi lakatuilla kynsillä voi muusta puhuakaan. Vaje kuulostaa kuin pieneltä purolta tai ojalta, jonka yli voi kivasti pomppia. Mättähältä mättähälle. Välillä voi pikkujalkakin pilkahtaa. Pitää vain varoa, ettei Nokian kontiot mulppaa ja vettä menee äidin kutomiin villasukkiin, joihin on vielä varvasosastoon jätetty kasvunvaraa.
En tiedä taaskaan, mitä ajatella. Sen hoitaa minua viisaammat. Valtioneuvosto julkisti budjettiriihensä päätteeksi 18 sivuisen prujun, mitä pitäisi tehdä. Ja jos ne eivät riitä, niin pääministerin sanoin “keksitään lisää.” Tietysti olen omalta kohdalta huomannut tämän “haastavan tilanteen”, “kestävyysvajeen”, “rakennemuutoksen” tai millä nimellä tätä kusessa ollaan-tilannetta kutsutaankin. Juice puhui paskan parfymoimisesta ja sitähän nämä vajehöpötykset ovat.
Hieman nostin kulmiani kun luin budjettiriihessä uudelleennostettua Joutsenon säilöönottoyksikön perustamista. Säilöönottoyksikkö? Minusta kovin brutaalisana, jossa inhimillisyys ei ole ainakaan päässyt rehottamaan. Vähän samaa luokkaa kuin Tampereelle ilmestynyt vainajahissi. Tietysti julkisen talouden kestävyysvajeen kurominen ja maasta poistettaville ulkomaalaisille tarkoitettu säilöönotto antaa mielenkiintoisen mielleyhtymän. Etenkin kun tämä asia nostettiin näin framille.YLE kirjoittaa: “Uudessa säilöönottoyksikössä voidaan kehittää myös vaihtoehtoisia säilöönoton muotoja.”
Tervetuloa Suomeen, ulkomaalaiset. Ja ennenkaikkea tervemenoa!
Tästä meikäläiselle tulikin ajatus, jos muutettaisiin vaikkapa valtion virastot/laitokset/toimistot etc. karkeankuuloiseksi. Tuo säilöönottoyksikkö on tietysti on omaa luokkaansa, kun se on totta ja sana esiintyy Suomen lakikokoelmassakin. Mutta olisiko realistista asioida esim. näissä:
Tilastokeskus – Pilkunnussintalaitos
Opetushallitus – Lasten ja nuorten syrjäytymisen edistämiskeskus
Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus – Uusien yritysten perustamisen vaikeuttamislaitos
Työ- ja elinkeinotoimisto – Negatiivisten työvoimapoliittisten lausuntojen antamistoimisto NETLA.
Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus – Uusien pullakahviseminaarien rahoituskeskus
Sosiaali- ja terveysministeriö – Viinan ja tupakan haittojen muistuttamislaitos
Vajetta ja vajeen tilkitsemisyrityksiä. Niitä nyt riittää. Samalla tuska lisääntyy, kun katsellaan käppyröitä, miten hyvin läntisellä naapurimaalla menee. Kateusvajetta meille ei ole päässyt kertymään. Naapurikateutta ei helpota yhtään, kun ne pärjää euroviisuissa (vaikkei niillä ole edes Euroa), lätkässä ja talouskin on paremmassa jamassa kuin meillä. Tässä jo ihan oikeasti miettii, että mitäs jos me luovutetaan Ahvenanmaa Ruotsille ja samalla kaupan päälle sitten muu Suomi. Suostuisivatkohan he tähän. Siinä vasta säästöjä tulisikin.
Nojoo. Tietysti työttömyys tilanteena on sellainen, ettei hirveästi pysty yhteisiin säästötalkoisiin osallistua. “Hei, nyt kaikki mukaan ja pelastetaan Suomi tästä noin ja näin. Hypätään tämän vajeen yli flip ja flop.” Toisten armoilla tässä siinä mielessä ollaan. Ja ehkä jopa valtioneuvoston miettimän kestävyysvajeen hoito-oppaankin. Itse voin olla vain aktiivinen työnhakija ja koulutuksen hakija.
Mutta onneksi en ole havainnut onnellisuusvajetta. Monet asiat ovat hyvin vajaavuuksista huolimatta. Kävin sairaalan suljetulla osastolla tervehtimässä tämän nykyajan uhria ja onnekseni hän voi jo paljon paremmin. Mikä oli minusta mahtava uutinen. Pari tuntia paranneltiin maailmaa. Mutta kestävyysvajeesta emme puhuneet. Tämä oli itselleni se uutinen. Sen verran huoletti. Tietysti omien kokemusteni kautta.
Itselläni tuntuu olevan positiivinen mieli. Ja monia suunnitelmia. Ja jännintä tässä on, että suurin osa mun ajatuksista liittyy täydelliseen muutokseen. Minulla ei ole siis ajatusvajetta. Mikään pakonomainen tarve nyt heti ja välittömästi ei ole. Vaan nyt on ns. pähkäilyvaihde käynnissä.
Ja erityisen syyn pähkäilyyn aiheuttaa tämä Ylen uutisoima juttu perinteisten ammattien työttömyyden kasvusta vuoden aikana:
- Sähköasentajat (+27%)
- Levyseppähitsaajat (+30%)
- Putkiasentajat (+33%)
- Koneinsinöörit ( +41%)
- Ohjelmistosuunnittelijat (+50%)
Tämä mielessä koneinsinööriminä menee keittämään kahvia ja odottelee pikkuhiljaa lapsia koulusta kotiin. Itseäni naurattaa ajatus: mitkähän olisi nuorison ajatukset, jos vuosia koulutettu työtön menisi kertomaan lapsille kouluun opiskelun järkevyydestä…
tiistai 27. elokuuta 2013
Kiitos taantuma 2008-201?-paita
Päässäni on soinut jonkun minua fiksumman, kokeneemman, menestyneemmän ja arvatenkin paremman ihmisen kommentti tämän hetken Suomesta: “Elämme aikaa, joka vaatii meiltä kaikilta uhrauksia.”
Nämä uhrilahjat ovat konkretisoituneet ja kirkastuneet minullekin vähitellen. Heräsin lauantai-aamuna puhelimen pirinään. Tai eihän mulla mikään lankapuhelin ole, vaan älypuhelimen pirinä-ääneen. Huolestunut ääni kertoi tutun joutuneen sairaalaan. Loppuunpalaminen.
Olin tietysti järkyttynyt, kun kyseessä oli läheinen. Töissä kiirettä. YT-neuvottelut paukkuvat koko ajan. Omien töiden lisäksi on pitänyt tehdä irtisanottujen työt. Ja ennen kaikkea kaveri on ollut LIIAN tunnollinen, ahkera työntekijä.
Soitin sairaalaan. Väsyneen kuuloinen ääni vastasi ja kuulosti ilahtuneelta minun äänen kuultuaan. Itseäni huoletti itsesyytökset. Lupasin käydä viikolla katsomassa.
Tänään taas kuulin ikäviä uutisia. Samoin eräässä konepajassa on henkilökuntaa karsittu ja toimintaa on sopeutettu ja tehostettu. Pienellä porukalla yritetään tulla toimeen ja saada ne pienet tilausnorot tehtyä tiukassa aikataulussa, mitä alihankintaan valuu. Kohtalaisen nuori ja hyväkuntoinen kaveri oli saanut kohtauksen ja kiikutettu sairaalaan.
Tässä oli pari esimerkkiä tämän hetken Suomesta. On ihmisiä, joilla ei ole töitä. Ja ne joilla niitä on, on vähän liikaakin. Ja sitten on tietysti niitä, jotka on kertomassa, miten työntekoa pitää tehostaa. Tuottavuutta täytyy lisätä. Asennetta työntekoon täytyisi muuttaa. Palkkoja alennettava. Kaikkien tulisi joustaa. Pitäisi sopeuttaa. Täytyisi sopeutua. JOUSTA! SOPEUDU! TUOTA!
Julkisessa keskustelussa ei hirmuisesti ole käyty vuoropuhelua siitä, miten ihmisen psyyke kestää tätä lamaa. Kuinka ison hinnan Suomi maksaakaan, jotta olisimme kilpailukykymittareissa, PISA-tutkimuksissa, tuottavuudessa, tehokkuudessa ykkösmaa?! Jyrääkö taloudellinen hyvinvointi henkisen hyvinvoinnin sumuisessa Suomenmaassamme? Täytyykö meidän väen vängällä olla ykkönen?
Itselläni on käsitys, että kun haetaan maksimaalista tehokkuutta, niin siinä leikitään ihmisen terveydellä. Pieni ihminen unohtuu, kun yritetään löytää se raja, jossa talouden pyörät pyörivät työntekijöiden poissaolojen ollessa siedettävällä tasolla.
Monet sopeutuvat tilanteeseen. Mutta monet myöskin tipahtavat kelkasta. Olemmeko valmiit maksamaan tällaisen hinnan? Painatammeko lopulta sopeutujille ja uhrautujille Kiitos taantuma 2008-201?-paidan? Tulevaisuuden sotaveteraaneille. Nyt ei puhuta Kollaan kestämisestä vaan pollan.