Maanantaina sataa aina

Tämä onkin marraskuun ensimmäinen bloggaus. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan viimeinen. Varpusparven pöräyttelijä on tässä lennellyt melkoista matalalentoa paikasta toiseen. En ole ennättänyt nyt syrjäytyä rauhassa. Mikä oikeastaan on kamala pettymys. Suunnitelmia on vaikka mihin suuntaan ja toivoisi, että osa niistä olisi toteuttamiskelpoisia.

Nyt näin marraskuun ensimmäisenä maanantaina, on sopivan harmaata ja sateista, ettei tee mieli näyttää kalpeaa nenäänsä ulkonakaan. Ainoa järjellinen toimenpide oli työttömyyskassan raha-anomuksen teko ja lasten lähettäminen kouluun. Blogin naputtelua en luokittele kohtaan "järjellinen toimenpide".

Toisaalta toimettomuudelle voisi keksiä paljon positiivisakin piirteitä: Minua ei niin maanantait ärsytä. Ihan mukavia päiviä. Vaimo lähtee töihin ja lapset herää kouluun. Ja aamuhässäköinnin jälkeen on varsin mukava hiljainen hetki, jonka voisi käyttää järkevämminkin hyödyksi, kuin katsomalla filippiiniläistä merenneidoista kertovaa saippuasarjaa.

Ja kun olemme Suomessa, suomalainen veronmaksaja taas sitten odottaa koko viikon perjantaita. No minä en odota. Jokainen päivä on perjantai. Perjantai on minussa. Töitä kattelen ja blogeja naputtelen.

Työttömänä ei tapahdu työpaikkakiusaamista. Työttömänä ei tapahdu uutisissakin ollutta kiusaamista esimiesten taholta. No tietysti byrokratia nyt vähän kiusaa meitä. Mutta sille voi näyttää karvaista persettä ja suomalainen aito lähibyrokratia on usein hyvää "blogimatskua".

Itse olen hirmuisen iloinen, että olen kahden blogin loukussa. Varpusparveen töräytän synkimmätkin ajatukseni. Tai mitä sylki suuhun tuo. Ja sitten minun "kulttuuriblogi" on sitten startannut ihan kivasti. Ja olen haalinutkin sille yhteistyötahoja. Tampere on kuitenkin kulttuurikaupunki ja oikeastaan nyt vasta olen löytänyt nuo teatteritkin täältä. Blogia on kirjoitettu periaatteella: "Mittään en ymmärrä, mutta kirjoitan siitä." Paljon on siis Kulttuurikarppaajan pään menoksi suunnitteilla. Luvassa on nyt ainakin Chaplinia ja lastenteatteria. Mitkä ovat varmistumassa. Stand-up-keikka ja ooppera on vielä neuvotteluasteella. Ja musiikkijutuista oon aina ollut kiinnostunut, joten erimoisia keikkajuttuja kirjoitan. Oman budjettini mukaan tietysti. Mutta toivottavasti tuo blogi auttaisi meitä "taviksia", mitä lähtisi katsomaan. Ja haastaa tietenkin itsensäkin. Musikaali on jo koettu, mutta ajatuksena olisi ainakin ooppera ja baletti, mitkä voisivatkin olla hyvinkin haasteellisia meikäläiselle. Odotan mielenkiinnolla sellaista hetkeä, jolloin mä parahdan: "MITÄ HITTOO MÄ TÄSTÄKIN KIRJOITAN!!!!" Sitä hetkeä odotellessa siis... Kulttuuri on tärkeää näin vaikeina aikoina. Sota-aikanakin oli rintamamiehille viihdytysjoukkoja ja erimoisia iltamia, jotta vaikeissa (nykyään sanottaisiin "haastavissa") oloissa mieliala olisi mahdollisimman hyvä. Toivottavasti taantuma-Suomessa ihmiset eivät aja itseään piippuun, vaan ostaisivat olutsalkun sijaan lipun jonnekin häppeninkiin. Se olisi kulttuuriteko, mutta myös omatoimista mielenterveydenhoitoa. Kaveria ei saa jättää, mutta itseään ei saa unohtaa.

Mutta tietysti nuo on mun sivurojekteja. Blogit ja muut. Yhteiskunta odottaa, että minä pääsen takaisin hyväksi veronmaksajaksi ja haluaa minun työllistyvän. Itselläni on nyt ollut hautumassa yrittäjyys-ajatus ja sitä olen nyt hinkkaamassa timangiksi. Minä juttelin asiasta jo TE-toimiston kanssa ja yllätyksekseni eivät tyrmänneet, vaan nyt minä olen menossa alkuviikosta yritysneuvontaan keskustelemassa asiasta. Voi olla, että nauravat pihalle, mutta meinasin nyt katsoa tämän kortin. Vaikka ymmärrän hyvin, miksi minulle tyrkytetään lähihoitajaopintoja. Nyky-Suomessa on vain niin, että entiset mediapersoonat työllistyvät kiinteistövälittäjiksi ja me muut lähihoitajiksi.

Mutta yksi työllistymisvinkki meille syrjäytyneille: Olin tässä päivänä yhtenä Hallituskadun Lidlissä. Tarkoituksena oli ostaa jotain syötäväksi kelpaavaa perheelleni. Eli urbaanimetsästystä. Mulla oli kaatolupa parille 400 gramman sikanaudalle. Kebabeläintä ei voi aina syödä sen kalleuden vuoksi. No mun perässä vedettävässä lodjussa oli paistopisteen leipää, rasvaa, leikkelettä, maitoa ja pari sikanautaa, kun sitten aamupäivän eläkeläisruuhkan keskeltä pärähtikin kuulutus:

"KASSOILLE TARVITAAN LISÄÄ HENKILÖKUNTAA!"

Olisin mennyt muuten kassalle kaksi, mutta vierastin heidän kassajärjestelmäänsä ja minulla oli katkeamassa monien elintarvikkeiden kylmäketju...

Vianetsintäopas

1. Vian kuvaus: Lapsi ei huuda kaupassa mitään.

• Mahdollinen vika: Sinulla ei ole lasta mukana.
• Vian korjaus: Hae lapsi mukaasi.
• Mahdolinen vika: Sinä et ole kaupassa.
• Vian korjaus: Mene lapsesi kanssa kauppaan.
• Mahdollinen vika: Et kuule mitään.
• Vian korjaus: Vaihda kuulolaitteeseen patteri.

2. Vian kuvaus: Tunnistat jonkun kilpailijan Julkkis-BB:ssä.

• Mahdollinen vika: Et näe selvästi.
• Vian korjaus: Käy optiikollasi.
• Mahdollinen vika: Katsot väärää kanavaa (mahdollisesti ulkomaista).
• Vian korjaus: Asenna kanavasi oikein.
• Mahdollinen vika: Näet näkyjä.
• Vian korjaus: Käy selvännäkijällä.

3. Vian kuvaus: Suomessa valmistetaan yhtä matkapuhelimia.

• Mahdollinen vika: Sinulla on suomalainen toimitusjohtaja.
• Vian korjaus: Hae uusi, pyylevä toimitusjohtaja Kanadasta.
• Mahdollinen vika: Kännykkämyynti luistaa ja katteet kasvavat.
• Vian korjaus: Vaihda käyttöjärjestelmää.
• Mahdollinen vika: Valmistat suurta yleisöä kiinnostavia ja innovatiivisia matkapuhelimia.
• Vian korjaus: Avaa takkisi, nosta optiosi ja paukuttele henkseleitäsi.

4. Vian kuvaus: Meillä talous pyörii ja on lähes täystyöllisyys.

• Mahdollinen vika: Näet unta.
• Vian korjaus: Herää jo.
• Mahdollinen: Et ole Suomessa.
• Vian korjaus: Tule Suomeen.
• Mahdollinen vika: Olet kilpailukykyinen.
• Vian korjaus: Kadota kilpailukykysi.

5. Vian kuvaus: Sinulla ei ole työtä.

• Mahdollinen vika: Olet korkeastikouluttautunut.
• Vian korjaus: Älä kouluttaudu.
• Mahdollinen vika: Olet alikouluttautunut.
• Vian korjaus: Kouluttaudu.
• Mahdollinen vika: Olet liian kallis.
• Vian korjaus: Lopeta olemasta kallis.
• Mahdollinen vika: Olet kohdannut rakennemuutoksen.
• Vian korjaus: Katso onko pistoke seinässä.

6. Vian kuvaus: Hallituksen toimet rakennemuutoksen edessä toimivat.

• Mahdollinen vika: Hallituksella on oikeat lääkkeet.
• Vian korjaus: Ota väärät lääkkeet.
• Mahdollinen vika: Sinulla on oikea hallitus.
• Vian korjaus: Vaihda hallitusta.
• Mahdollinen vika: Näet unta.
• Vian korjaus: Herää jo.

7. Vian kuvaus: Tuloerot eivät kasva Suomessa.

• Mahdollinen vika: Rikkaat eivät rikastu.
• Vian korjaus: Palkitse rikkaat.
• Mahdollinen vika: Köyhät eivät köyhdy.
• Vian korjaus: Kuunteluta heillä Mikko Alatalon koko tuotanto.
• Mahdollinen vika: Syrjäytyminen on loppunut.
• Vian korjaus: Käynnistä syrjäytyminen.

8. Vian kuvaus: Joku luki bloggauksesi.

• Ainoa vika: Pistoke on seinässä.
• Vian korjaus: Ota pistoke pois seinästä.

Jokainen lopetus vaatii uuden aloituksen

Nyt hyvä mies istu lasten miniatyyri-kokoa olevalle tuolille, ota hyvin epämukava asento ja aloita kirjoittamaan. Etenkin kun nyt sinulla on työnantajan lahjoittama ilmainen, vanhaksi jäänyt, ylijäämätietokone, jossa on kaikkien entisten nuorten hilavitkuttimien lisäksi korppuasema. Netti tässä toimii. Hyvä. Ja se tarkoittaa myöskin, että pääsen bloggaamaan. Hyvä tämäkin. Kait.

Nimen keksimiseen olisit voinut käyttää muutaman sekunnin pidemmän ajan. No lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että nimi oli varattu ennen tätä Ylioppilaslehden suurta kakkakohua. Silloin minun olisi pitänyt iskeä varpusparvellani. Myöhästyin. Tosin eipä minulla olisi ollut kakkakohuun mitään lisättävää. Tai ehkä johonkin toiseen penkkiin vähäsen.

Naistenpäivä on juuri sopiva päivä aloitukselleni. Itse venailin hieman TAYSin tuloksia. Viime syksyltä lähtien. Odotin sitä varpusparvet henkisissä raappapöksyissäni. Kolme kertaa minut kuvattiin. Verikokeita otettiin useita putkiloita. Niillä olisi varmaan tyydytetty SPR:n veripussitarpeet veriryhmässäni. Oma tarinansa on vuorokausivirtsatonkkien täyttely. Kuinka minä unohdin hakea tonkat ajoissa labrasta. Ja kuinka minä viime tingassa hain ensiavusta nämä uupuvat virtsakokeiden perhepakkaukset, jotta pääsen niitä täyttelemään. Olin varsinainen sisällöntuottaja.

“Isä. Miksi sinä pidät sun isoa pissanäytettä jääkaapissa maitopurkin vieressä? Yäääk!”

En halua edes tietää, mitä lapset kertoivat koulukavereilleen mun virtsan säilöntäprojektista. Ja kuinka upea näky olinkaan Tampereen katukuvassa, kun kuskasin täyden kanisterin Lidlin joulusesonkikassissa labraan.

Useampi kuukausi tässä meni. Menin helmikuussa kuuntelemaan tuomioni TAYSiin.

Hirvitti hieman. Hyvänlaatuinen kasvain? Pahanlaatuinen? Joku muu. Mikä?

Isä kuoli syöpään. Äiti kans. Mietin sanontaa “Ei kahta ilman kolmatta.”

Sain vapauttavan tuomion. Aikaisemmin itselleni täysin tuntematon sisäelin oli kasvattanut jotain, jolle lääketiede oli keksinyt vaikeasti muistettavan nimen. Kotiini postitetussa sepostuksessa on sivu tekstiä, josta en ymmärrä yhtään mitään. En edes toisella lukemisella. Mun olisi pitänyt olla koti-Himanen, jotta olisin siitä saanut jotain irti. Mutta lääkärini onneksi selitti ja mulle riitti se tieto, että havaittu patti on 99,9%:sti harmiton. Mutta kontrolleissa pitää käydä. Perin huojentavaa.

Ööh. Haittaako tämä patti blogin pitoa?