Nyt hyvä mies istu lasten miniatyyri-kokoa olevalle tuolille, ota hyvin epämukava asento ja aloita kirjoittamaan. Etenkin kun nyt sinulla on työnantajan lahjoittama ilmainen, vanhaksi jäänyt, ylijäämätietokone, jossa on kaikkien entisten nuorten hilavitkuttimien lisäksi korppuasema. Netti tässä toimii. Hyvä. Ja se tarkoittaa myöskin, että pääsen bloggaamaan. Hyvä tämäkin. Kait.
Nimen keksimiseen olisit voinut käyttää muutaman sekunnin pidemmän ajan. No lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että nimi oli varattu ennen tätä Ylioppilaslehden suurta kakkakohua. Silloin minun olisi pitänyt iskeä varpusparvellani. Myöhästyin. Tosin eipä minulla olisi ollut kakkakohuun mitään lisättävää. Tai ehkä johonkin toiseen penkkiin vähäsen.
Naistenpäivä on juuri sopiva päivä aloitukselleni. Itse venailin hieman TAYSin tuloksia. Viime syksyltä lähtien. Odotin sitä varpusparvet henkisissä raappapöksyissäni. Kolme kertaa minut kuvattiin. Verikokeita otettiin useita putkiloita. Niillä olisi varmaan tyydytetty SPR:n veripussitarpeet veriryhmässäni. Oma tarinansa on vuorokausivirtsatonkkien täyttely. Kuinka minä unohdin hakea tonkat ajoissa labrasta. Ja kuinka minä viime tingassa hain ensiavusta nämä uupuvat virtsakokeiden perhepakkaukset, jotta pääsen niitä täyttelemään. Olin varsinainen sisällöntuottaja.
“Isä. Miksi sinä pidät sun isoa pissanäytettä jääkaapissa maitopurkin vieressä? Yäääk!”
En halua edes tietää, mitä lapset kertoivat koulukavereilleen mun virtsan säilöntäprojektista. Ja kuinka upea näky olinkaan Tampereen katukuvassa, kun kuskasin täyden kanisterin Lidlin joulusesonkikassissa labraan.
Useampi kuukausi tässä meni. Menin helmikuussa kuuntelemaan tuomioni TAYSiin.
Hirvitti hieman. Hyvänlaatuinen kasvain? Pahanlaatuinen? Joku muu. Mikä?
Isä kuoli syöpään. Äiti kans. Mietin sanontaa “Ei kahta ilman kolmatta.”
Sain vapauttavan tuomion. Aikaisemmin itselleni täysin tuntematon sisäelin oli kasvattanut jotain, jolle lääketiede oli keksinyt vaikeasti muistettavan nimen. Kotiini postitetussa sepostuksessa on sivu tekstiä, josta en ymmärrä yhtään mitään. En edes toisella lukemisella. Mun olisi pitänyt olla koti-Himanen, jotta olisin siitä saanut jotain irti. Mutta lääkärini onneksi selitti ja mulle riitti se tieto, että havaittu patti on 99,9%:sti harmiton. Mutta kontrolleissa pitää käydä. Perin huojentavaa.
Ööh. Haittaako tämä patti blogin pitoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti