keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kaksi esimerkkiä arjen viestinnästä

Viestintää on kaikkialla. Halusimme tai emme. Viestintä voi olla sanatonta, munatonta, välitöntä, salaista, julkista, informatiivista, väärää, tarkoitushakuista etc... etc... Listaa voi jatkaa loputtomiin, riippuen missä tämä tapahtuu, kenelle se on tarkoitettu ja millä se viestitetään. Jopa tämä meikäläisen naputtelu blogiini on viestintää. Viestimme kaikilla aisteilla. Ja jos on viestijä on myös viestin vastaanottaja. Esittelen nyt kaksi arkipäivän viestintäesimerkkiä.

Yksi arkipäivän viestintäväline on astianpesukone. Se kököttää kiltisti tuossa keittiössä, vanhan koneen paikalla. Kuten muistanette, niin täällä oli melkoinen vedenpaisumus ja keittiö oli pitkään kuivauksessa. Vielä tapellaan vakuutusmaksuista ja kuka korvaa ja mitäkin, mutta se on toinen asia. Luulen, että pahimmat juoksuhautataistelut on käyty ja taloyhtiön väkikin on alkanut moikkalla taas minulle, kun vien roskia roskakatoksessa lymyileville. Vähään aikaan ei ole tullut mitään korvausvaatimuksia mistään suunnalta.

Okei. Viestintäväline ei ole tuo vanha alakertaan vettä sylkevä astianpesukone, kun se on vanhojen astianpesukoneiden hoitokodissa, vaan kohtalaisen tuore masiina, mikä hoitaa meidän perheen astioiden pesun luontoa kuormittavilla pesuaineilla. Perheen isänä joudun tekemään päätöksiä maapallon tulevaisuuden ja Ikeasta ostettujen venäläisten juomalasien kirkkauden välillä. Mutta nelihenkisessä perheessä likaisia astioita tulee ja menee. Kone täyttyy ja välillä saattaa olla kaikki astiat koneessa likaisena.

Mutta tähän markkinarakoon tulee minunkaltainen koti-isä. Olen huomannut, että minun, vaimon ja astianpesukoneen välille on tullut jonkinlainen sanattomien viestien rinki. Kodinkoneverkostoitumista. Olen nyt vuosien saatossa huomannut, että aina kun astianpesukoneen ovi on auki niin, että siihen meinaa kompastua, silloin on toimittava. Melkein välittömästi heti sen jälkeen, kun on saanut twiitattua lähes kompastumisen astianpesukoneen oveen. Kun astianpesukoneen ovi on auki, se tarkoittaa minulle, että kone on tyhjennettävä. Kone on täynnä puhtaita, kirkkaita astioita, jotka odottavat siirtoa ovella suljettaviin keittiökalusteisiin.

Mutta yhtenä aamuna oli pieni viestintäepäselvyys. Jälleen oli kiireinen aamu kaikilla muilla, paitsi minulla, joka sitten kiirehti vähän myöhemmin, kun mun piti päästä saunailtaan paikkaan, jossa ei ollutkaan saunaa. Siksi sitä vanhaksi saunaksi kutsuttiinkin. Eli muilla perheessä oli kiire aamulla ja minulla vasta myöhemmin. Laitoin lapsille aamupalat ja huomasin heti astianpesukoneen viestin: ovi oli auki. Ahaa. Se oli sellainen juttu, että ennätän hyvin hoitaa tuon viimeiseksi. Ennätin hyvin vaikkapa kirjoittaa blogia ja olla näennäisesti hauska hetken ajan. Sain auton pakattua mun romuilla, kirjoitin blogin, kävin jopa suihkussa, jotta saisin jo kainaloista työntyvän haarovälituoksun pois. Kello alkoi olla jo sen verran, että voisipa tuon koneen nyt tyhjentää. Kumarruin koneeseen, tartuin lasiin ja tein havainnon: hei hemmetti! Nää onkin likaisia. En pessyt silloin astioita. Arkipäivän viestinnässä oli virhe. Nyt muutes oli ovi auki taas ennenkuin aloitin tän kirjoittamisen. Jälleen oli puhtaita astioita. Maailma on taas radallaan.

Toinen esimerkki on jo lähes kriisiviestintää. Joskus voi olla viestin vastaanoton kanssa ongelmia. Jos viestii, niin se on tapahduttava niin, että vastaanottajakin sen ymmärtää. Joskus viestintä kannattaa tehdä niin, että saa aikaan välittömiä korjausliikkeitä. Tämä seuraava arkipäivän viestintäesimerkki on tapahtunut "kaverilleni", joka on muutes samannäköinen ja samanoloinen kuin eräs, joka kirjoittaa tätä tekstiä. Ääni on muutettu ja nimi vaihdettu. Taitaa käyttää samaa twitter-nimeäkin. Eli hyvin samanmoinen tyyppi on tuo "kaveri".

Joskus saattaa käydä niin, että katse jää päälle. Sitä saattaa miettiä jotain samalla. Tai on väsynyt. Tai... No syitä on miljoonia. Mutta minä... eikun kaveri on joskus tuijottanut Sarin näkkileipääkin pitkään. Katse siis jää päälle. Minä... eikun kaverini kutsuu sitä "näytönsäästäjäksi". Etenkin tietyssä humalan vaiheessa tämä läpsähtää päälle. Joskus jopa kaihtimien kera.

Okei. Kaverilla jäi joskus lasittunut katse päälle, johon nuorempi naisihminen viestitti hyvin selväsanaisesti ja selkeästi, tosin kovaäänisesti artikuloiden kiihtyneessä mielentilassa:

"VITUN PEDOFIILI!!!! MITÄ SÄ TUIJOTAT???!!!"

"Ööööh... Anteeksi.... Mulla jäi näytönsäästäjä päälle."

"TSIISUS! HANKI ELÄMÄ!!!"

Voiko enää selväsanaisemmin viestinsä ilmoittaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti