Nykypäivän Suomessa monilla lapsiperheillä on lapsia. Lapset tehdään, ne syntyvät, ne kasvavat, ne vanhenevat ja lopulta ne käyvät vain lompakolla. Meillä on kaksi lasta. Tyttö ja poika. Kun lapset kasvavat, he siirtyvät tarhaan, eskariin ja lopulta kouluun, niinkuin meidänkin muksut.
Vanhetessaan heidän vaatimukset muuttuvat. Etenkin jos kyseessä ovat syntymäpäivät tai vaikkapa joulu. Muistan sen ajan kaiholla, kun tytön toiveet lahjoiksi olivat paperia ja vahaliidut. Sen muiston haluaisin kehystää. Laittaa kuvitteelisen muistojen takan yläpuolelle. Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ja Silmät auki sosiaaliseen mediaan- pdf:n viereen.
Mutta aika entinen ei koskaan enää palaa. Tyttö tuli mulle sanomaan yhtenä päivänä. Tai heti sen jälkeen, kun hän oli kaverillaan kylässä. Niin, juuri sen kaverin, joilla tytön mukaan on kristallikruunu joka huoneessa, parveke on kolmen meidän parvekkeen mittainen ja kaiken kukkuraksi heillä oli tytön mukaan kaksi suihkua.
"VOITKO ISÄ USKOA?! KAKSI SUIHKUA!"
Teki mieleni sanoa, että onhan meilläkin kylppärissä suihku ja erillisessä suihkussa oli vielä alapääsuihku, mutta jo niin pitkän isän uran tehneenä, olin vain hiljaa. Alapääsuihkun mainitseminen olisi johtanut luultavasti siihen, että meillä olisi pian vessan laipiossa kosteusvahinko.
"Ja tiedätkö isä mitä? Niillä on iPadikin. Mä pelasin niillä jotain etanapeliä. Mä haluan joululahjaksi iPadin."
Minä yskäsin. Ensinnäkin minulla oli nyt se #twitterlentsu13tre ja joka röörinki on nyt tukossa. Mutta nyt mentiin vähän ikävämmälle alueelle. Olisiko minun kerrottava asioista lapsilleni? Kukkia ja mehiläisiä-keskustelua edeltävä lääkäri-isä ja syrjäytynyt isä-keskustelu. Se on hieman eri asia, jos iskä on lääkäri kuin se, että iskä on irtisanottu insinööri, joka hamstraa punaisen hintalapun ostoksia. Kun tyttö oli pienempi ja oli edellinen lama, niin me kävimme aina ilmoittautumassa työttömäksi yhdessä. Tai viemässä jonkun selvityksen. Tai viemässä jonkun todistuksen. Tyttö joskus muisteleekin:
"Iskä. Käydäänkö me joskus työkkärissä syömässä niitä hyviä karkkeja?"
Ounou. Pitäisikö nyt kertoa tytölle "TE-toimisto on tehostanut toimintaansa"-keskustelukin? Enää ei käydä jonottamassa puolta päivää, vaan sen jonotuksen saa tehdä puhelimella. Eikä saada enää niitä äärimmäisen hyviä salmiakkikarkkeja. Siinä oli mennyt kyllä työllistämisrahat oikeaan osoitteeseen. Eräänkin kerran käytiin tytön kanssa infotiskin kipolla rohmuamassa karamelloksia.
"Ei. Et saa iPadia joululahjaksi. Ota nyt ne vahakynät ja paperia ja ala piirtämään."
Lahjojen kallistuminen liittyy vanhenemiseen. Oma operaatio on tuo vanhenemisen viettäminen. Synttärijuhlat. Lasten kavereilla on yleensä ollut kilpavarustelua, missä synttäreitä vietetään. Olen kuskannut silloisella laadukkaalla jaappanilaisella sitimaasturilla ja nykyisellä vikatilastokuningattarella niitä Särkänniemeen, Näsinneulaan, Käsityöpajaan, Työläismuseoon, Elokuviin, Lasersotaan, Sisähuvipuistoon jne jne. Lista on uskomaton ja tuntuu kokoajan, että juhlat menevät omituisemmaksi ja omituisemmaksi. Kyseiset firmat ovat tietoisia ja lasten syntymäpäivien lähestyessä, postista lopsahtaa jos jonkinlaisia paikkoja, missä "lapsenne voi viettää unohtumattomat ja elämykselliset synttärit."
Mutta me ollaan tylsiä ja vietämme juhlat kotona. Vaikka ei ole kolmen parvekkeen kokoista parveketta ja on se kaksi suihkua jos alapääsuihku luetaan yhdeksi. Mutta hyvin on kelvannut ja kaveritkin tulevat mielellään.
Poika täytti vuosia. Virallinen päivä sattui minun onnekseni hääpäivälle, niin minäkin muistan tuon päivän. Mutta niinkuin yleensä, synttärit jakautuu useampaan erään. Pari viikkoa sitten vietimme kummisynttärit. Sitten oli oikeat synttärit. Ja sit oli mummu ja pappa-synttärit. Kaverisynttärit ovat sitten myöhemmin.
Eilen oli siis mummu ja pappa-synttärit. Ja se oli kohtuullisen otsasuoni pullistuu-kamaa. Päivällä minulla oli aikaa siivoilla ja illalla ennen teatterin ensi-iltaa tulisivat vieraat. Vaimo oli töissä. Minulla oli siis hyvin aikaa huushollata ja kuunnella radiosta oma nimeni. Edellisenä päivänä oli pojalla joku ihme oksennustauti. Ja kaikki poitsun vuodevaatteet olivat sitten tuossa eritteessä, mikä tuli väärästä päästä. No vuodevaatteet pesukoneeseen ja pönttöön jotain tehoputsputs-ainetta, jotta blogini nimi kuivuneena lähtisi irti. Kaikki meni ihan nappiin. Tosin hieman ihmettelin, miten oksennusta oli päässyt välioveenkin, mutta lapsiperheen isänä olen tottunut tähän: "Asioita vaan sattuu."
Kello kävi ja lapset tulivat koulusta. Pojalla oli pitkä päivä ja kun hän pääsi kotiin, sai hän ryhtyä tekemään läksynsä.
"Mä oon iskä hukannut Äikän kirjani."
Pitkä puhallus. No laitetaan viestiä opettajalle, jospa se löytyisi koulusta. Ja sitten pamahtikin pojan kaveri kylään.
"Moi! Mitä syödään. Mulla on nälkä! Voinko ottaa jotain välipalaa."
Ja mies menee jääkaapille tutkimaan sisältöä.
"Nyt ei syödä mitään. Meillä on juhlat tulossa."
Meidän poika tekee pöydän ääressä läksyjä. Ja meidän tyttö laittoi oven kiinni huoneeseen ja lapun: "Ei saa häiritä." Ja sitten pojan kaveri, joka ei siis tänään ois juhliin tullut, vaan kaverisynttäreille, pelaa olohuoneessa pleikkaria.
Mun otsasuoneni. Mä en kestä sitä, että omassa kodissani vieraat lapset tonkivat toisten kaappeja. Tietysti kyseessä on pojan paras kaveri. Ja hänellä on omat nepsy-jutut, mutta kuitenkin. Ja nyt muutenkin oli kiirettä. Synttärisankari teki läksyjä. Tyttö tuli huoneestaan ja sanoi pojan kaverille:
"Sun pitää kyllä lähtee. Pian tulee vieraat."
"JOOJOO!!"
Vaimokin tuli töistä. Reilun puolen tunnin päästä tulisivat vieraat.
"Se kakku pitää ottaa sulaamaan."
Kaivelin pakastista ja huomasimme: "SULATUSAIKA 3 TUNTIA."
Voi tykittävä otsasuoni!!! Voihan Sastamala! Voiskohan tuota mikrottaa? Aito ruotsalainen pakastekakku. Ei muuta kuin Benny Hill-loppukohtauksen pikakävelyvauhtia lähimpään konditoriaan. Ja siellä tietysti mä jouduin jonoon. Edessä oli kaksi opiskelijatyttöstä, jotka arpoivat kumman -50% hintaisen eilen elmekelmuun väännetyn leivän he nyt sitten söisivät ja kumpi tarjoo ja mitä. Ei hittolainen. Tommonen leipä, missä on kaksi ruohonkortta ristissä. Puoleen hintaan. Varmaankin yksisarvisen kullattuja peräkarvoja.
He tekivät onnistuneen ostotapahtuman. Ja sitten minun vuoroni.
"Ja mitä herralle saisi olla?"
"Joku kakku ja äkkiä. Kiitos!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti